Enni Mustonen - Mustasukkaiset (Järjen ja tunteen tarinoita II)

 

"Yön pimeydessä olin pitkästä aikaa muistanut Erkin ja tuon merkillisen kesän vuosia sitten. Oliko se ollut intohimoa vai pelkkää koulutytön kokemattomuutta? Iho muisti kosketuksen, vaikka itse olisin halunnut sen unohtaa."

Enni Mustosen Mustasukkaiset jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa. Tälläkin kertaa äänessä ovat vuoron perään ylempiluokkainen Anna Sofia ja palvelijatar/ompelija Hilma Maria. Eletään vuosia 1899-1902, ja Venäjän keisarikunnan ote Suomesta tiukkenee. Molemmat naiset taistelevat omalla tahollaan Suomen itsenäisyyden puolesta.

Olipa mukava palata tämän sarjan pariin! Historiallisissa romaaneissa on sitä jotakin ja Mustonen on onnistunut luomaan maailmastaan uskottavan. Tälläkin kertaa sivuhahmoina on oikeasti eläneitä ihmisiä, kuten Bobrikov, Leino ja Sibelius. Tykkään tässä sarjassa ennen kaikkea tuosta ajankuvasta vossikoineen ja kalosseineen päivineen.

Anna Sofian ja Hilma Marian kertojanäänet tuovat oman mausteensa tarinaan. Anna Sofia on isänmaallisuudessaan kovin juhlallinen, nykyvinkkelistä ehkä vähän lapsellisella tavalla. Tietysti ajat olivat tuolloin vallan toiset kuin nykyään. Hilma Maria taas on enemmän elämässä kiinni ihan jo suurempien elämänkokemustensa myötä. Kahden lapsen ja juopon miehen naisella ei ole aikaa haihatella. Tykkäänkin enemmän Hilma Mariasta kertojana kuin Anna Sofiasta.

Edelleen suosikkini on äkkiväärä Augusta-neiti, joka ei pelkää sanoa totuuden sanoja. Neidillä on äkäisyydestään huolimatta sydän paikallaan. Hän huolehtii palvelijoistaan kunnon emännän tavoin. Ketään hän ei viskaa portistaan pihalle, ainakaan yösydännä. 

Hieman vaisun alun jälkeen kirjassa on jo enemmänkin toimintaa, kun naiset alkavat levittää laittomia lehtisiä. Siitä saadaankin kirjan loppuun suoranainen jännitysnäytelmä, sillä kaikki ei tietenkään suju hyvin. En enää muista, onko seuraavakin kirja yhtä vauhdikas, mutta toivottavasti!

Suosittelen historiallisten romaanien ystäville. Romantiikkaakin tässä sarjassa ja romaanissa on, mutta ei mielestäni ylenpalttisesti.