Tiiliskivikirja - uhka vai mahdollisuus?
Luen tällä hetkellä Tuulen viemää ja ajattelin tiedustella teidän mielipiteitänne tiiliskivikirjoista. Edellä mainitussa romaanissa on liki 900 sivua!
Tykkäättekö lukea paksuja kirjoja vai ovatko ne päinvastoin hirvitys? Itse tykkään uppoutua pitempiinkin tarinoihin. Tämä romaani vain on ladottu niin tiiviisti, että lukeminen on tosi raskasta. Atvostan väljää taittoa.
Kommentit
Aiemmin en huomannut sivumäärän vaikuttavan juurikaan lukukokemukseen tai -rytmiin, mutta oudon viime vuoden aikana selkeästi tapahtui tiiliskivien kohdalla muutakin kuin ranteiden urvahtamista. Ja osa jäi ihan tuosta syystä kesken. Olisiko tämän ajan ilmiö ja ohimenevää?
Samaten en ole koskaan pitänyt yhteen pötköön ilman kappalejakoja tai välimerkkejä kirjoitetuista litanioista. Juuri nyt on yöpöydällä odottamassa Thomas Bernhardin uusin suomennos, sivumäärä vain 202, mutta näyttää kuuluvaan kahdella kertomuksellaan juuri tähän sarjaan, joten nähtäväksi jää...
Molempi sopii, jos on kiiinnostava tarina, kuten on Tuulen viemää♥
♥♥
Harry Potterit ja Matkantekijä-sarja on luettu, samoin Tarttin Tikli ym, joten hyvän tarinan kanssa matkaaminen on todellinen ilo.
Tosiaan tuo tiivis ladonta uuvuttaa. Väljemmin taitettuna olisin varmasti lukenut Tuulen viemään nopeammin kuin nyt. Vaikka tarina piti otteessaan, lukeminen väsytti kovasti. Taitolla on todellakin väliä!
Toisaalta oli ihanaa uppotua tuollaiseen pitkään, eeppiseen tarinaan.