Monika Fagerholm - Glitterscenen (Säihkenäyttämö)

 "Ridån som dras åt sidan. Ulla som sjunger: Skuffa inte din kärlek för långt, Eddie.

     Eller: Ulla står i fönstret. Står bara. Det finns en dörr på scenen, mit i fönstret, en dörr av glas. Hon har öppnat dörren. Står där, vid kanten, i vita kläder, skimrande. Det blåser. Står där bara, sjunger.

     I vinden: hut det blåser kring henne.

     Skuffa inte din kärlek för lång, Eddie. Sjunger Ulla Bäckström, skriker över Randskogen.

     Men allt oftare är det såhär också. Att: fågeln utflugen. Mörkt i Ullas fönster. Ulla är inte där man tror hon ska vara. Ulla överallt, Ulla över alla gränser."

Monika Fagerholmin romaani Glitterscenen on itsenäinen jatko-osa kirjalle Amerikanska flickan (Amerikkalainen tyttö). Tässä romaanissa pääsevät ääneen ne, jotka jäivät Amerikansa flickanissa sivuosiin: Solveig, hänen kauttaan Rita, Maj-Gun ja Suzette. Saamme myös lopullisen vastauksen amerikkalaisen tytön mysteeriin!

Lukukokemukseni oli monipolvinen. Ensin rakastuin, sitten vähän väsyin, sitten taas rakastuin. Fagerholm on ihana, mutta haastava. Kuten tuosta sitaatista näkee, kirjailijan tyyli kirjoittaa on omanlaisensa. Välillä on suoraa kerrontaa, mutta välillä tulee toisteisia osia, kuin mantroja, jotka tihentävät tunnelman. Rakastin näitä toistuvia lauseita, kuten "The hacienda must be built." "Kapu kai. De förbjudna haven." "Rosen som du kastade ut mig." "Kom och se mitt galleri." Jokin näissä ja monissa muissa lauseissa sai melkein ihon kananlihalle. 

Tästä kirjasta on myös vaikeaa kertoa järkevästi, koska se on niin mystinen tunnelmaltaan. Yritän kuitenkin. Kaikki kiertyy jollain tapaa amerikkalaisen tytön kuoleman ympärille. Virallisen tarinan mukaan tytön poikaystävä Björn työnsi hänet järveen ja tappoi sen jälkeen itsensä tajuttuaan mitä oli tehnyt. Mutta onko tässä totuus? Mysteeri kiinnostaa aina uusia ja uusia ihmisiä, usein traagisin seurauksin. Solveig ja Rita asuivat Björnin kanssa samassa talossa, "serkkutalossa" (kusinhuset). Siellä asuu serkkuisä, joka on ilkeä ja serkkuäiti, joka on ihana. Serkkuäiti ottaa siipiensä suojaan kaikki hylätyt lapset, kuten Solveigin, Ritan ja Björnin, heidän lisäkseen myös pojan nimeltä Bengt. Björnin kuoleman jälkeen taloon tulee Doris, joka on valoa valoa huolimatta karusta taustastaan. Myös Doris tutkii lapsena amerikkalaisen tytön kuolemaa.

Kuitenkin ison osan ajasta amerikkalaisen tytön mysteeri on taka-alalla. Eri henkilöiden elämää seurataan, ennen kaikkea Maj-Gunin. Hän tekee töitä kioskissa ja kirjoittaa sitaattikirjaa. Suzette saapuu kerran kioskille ja heidän välilleen viriää uudestaan ystävyys. Asiat kuitenkin menevät vikaan, kun Bengt palaa seudulle. Solveig taas on Suzetten työnantaja ja he siivoavat yhdessä alueen taloja.

Ei kuulosta oikein miltään? Kirjan erityisyys tuleekin siitä, että Fagerholm osaa kutoa kaiken tämän niin mystisesti ja jännittävästi. Kaiken arkisen lisäksi henkilöiden synkkiä salaisuuksia paljastetaan pala palalta. Eniten salattavaa on Suzettella, suurisilmäisellä kaunottarella, joita jotkut nimittävät Kuoleman Enkeliksi (Döden Ängel). 

Lukekaa itse! Jos vain kielitaito riittää, niin suosittelen tätä alkuperäiskielistä versiota. Kaiken maagisuus muhii nimenomaan ruotsin kielessä ja sen käytössä, vaikka myös suomennokset ovat erinomaisia.