Erik Axl Sund - Varistyttö

 


"Hän viiltää ohutta kalvoa, joka erottaa hänet hulluudesta. Minä en ole aloittanut mitään, hän ajattelee. Minussa ei ole alkanut mitään. Minä olen kuollut hedelmä muutostilassa kohti mätänemistä."

Alkuperäisteos Kråkflickan. Suomentaja Kari Koski. Otava 2014. Nimimerkin Erik Axl Sundin takana ovat kirjailijat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist.

Tämä kirja kertoo hirviöistä, jotka kulkevat keskuudessamme. Ihmisistä, joille mikään ei ole tarpeeksi. Ihmisistä, joille mikään ei ole pyhää. Uhreista, joista tulee tekijöitä. Varistyttö kertoo insestistä ja pedofiliasta. Se on synkkääkin synkempi dekkari.

Kaikki alkaa, kun Tukholmasta löydetään pojan ruumis. Erikoista ruumiissa on väkivallan merkkien lisäksi palsamointi. Kirjan päähenkilö, Jeanette Kihlberg, on vaikeassa tilanteessa. Kukaan ei ole nähnyt mitään eikä tutkinta tunnu tuottavan tulosta. Ruumiita alkaa ilmestyä lisää.

Toisaalla psykologi/psykoterapeutti Sofia Zetterlund koettaa selvitä elämästään. Työ vie hänestä mehut eikä suhde Mikaeliin ole kunnossa. Mies on todella etäinen. Kun Sofia kohtaa vastaanotollaan entisen lapsisotilaan Sierra Leonesta, epämieluisat muistot alkavat vallata hänet. Työ ja yksityiselämä alkavat mennä yhä pahemmin solmuun.

Menneisyydessä kymmenvuotias Victoria tulee isänsä hyväksikäyttämäksi. Hyväksikäytön seurauksia kuvaillaan todella tarkkaan. Victoria on oppinut asioita, joista lapsen ei kuuluisi tietää mitään. Loman aikana hän tutustuu pikkuiseen Martiniin, ja heistä tulee hyvät ystävät.

Romaanissa on useita näkökulmia. Välillä asioita näytetään syyllisen näkökulmasta, välillä yhden uhrin, oikeuslääkärin, Victoria Bergmanin, sitten Sofian ja Jeaneten. Lopputulos ei onneksi ole sekamelska, vaan äänet erottuvat hyvin toisistaan ja tuovat lukijalle puuttuvia palapelin paloja. 

Kirja on todella hyytävä. Väkivaltaa ei peitellä ja varsinkin traumatisoitumisen seuraukset iskevät väkevästi kasvoille. Voin pahoin tätä kirjaa lukiessani. Kuitenkin minusta oli tärkeää lukea se. Aihe on edelleen tabu, vaikka se vaatisi tarkkaavaisuutta ja keskustelua. Minun ei ole koskaan onneksi tarvinnut kohdata tällaista, joten katsoin oikeaksi lukea aiheesta. 

Teos myös yllättää, yllätti ainakin minut. Se tulee nopeasti selväksi, että tekijä onkin nainen. Lukija saa tietää syyllisen ennen poliisia, mikä vain tihentää tunnelmaa kirjan lopussa. Kaikki päättyy kesken, ja kirjalla onkin kaksi jatko-osaa. Aion tarttua niihinkin, kunhan ensin saan jotain vähemmän lohdutonta luettavaa tämän jälkeen.

Suosittelen synkkien dekkarien ystäville. Vakavista traumoista kärsiville en suosittele, sillä kirja todennäköisesti triggeröi.

Varistytöstä ovat bloganneet myös Leena Lumi, Annika ja Pirjoliisa.

Kommentit

Anneli A sanoi…
Tämä oli kyllä aika hyytävä lukukokemus. Jotenkin se piti minut tiukassa otteessaan. Luin tämän vuosia sitten, sinä vuonna kun nämä kirjailijat vierailivat Helsingin kirjamessuilla.
Anki sanoi…
Joo, hyytävä nimenomaan!
Takkutukka sanoi…

Hyytävä ja ravisutteleva kuten koko trilogiakin, painokas kyllä!

Ronski annos insestiä, pedofiliaa, kidutusta - sitä kaikkea, mitä ihmismielen synkän virran mutapohjista kuplia saattaakaan. On tärkeää nostaa esiin myös rumat aiheet, ne eivät pöydän alle lakaisemalla yhteiskunnasta katoa. Teos, joka tuli kahdella rupeamalla luettua.

Ei tarvitse olla Laupias Samarialainen asettuakseen pahaa vastaan ja hyvän puolesta. Kysymys kuuluu: mikä meitä individualismissamme lilluvia ja rypeviä yhteisöllisyyden romukoppaan nakanneita inehmoja oikein riivaa??
Anki sanoi…
Niinpä, Takkutukka! Mikä meitä tosiaan vaivaa.
Jokke sanoi…
Luin tätä sarjaa alkuun tämänkin, mutta minulle riitti eli en ole lukenut koko sarjaa... Reaalimaailmassa pitäisi tutkintaa tehostaa ja pidentää rangaistuksia, ja määrät kunnon vahingonkorvaukset.
Anki sanoi…
Minä ajattelin lukea koko trilogian. Täytyy saada tietää, kuinka käy.
Vaikka olen vankkumaton dekkarien ystävä niin mulle tämä oli hirveydessään vähän jo too much. En ole vielä uskaltanut lukea seuraavia osia, ehkä joskus. Täällä vielä lisää ajatuksiani: http://lukutuulia.blogspot.com/search/label/Sund%20Erik%20Axl?m=0
Anki sanoi…
Tuulia, tämä on tosiaan hirveä kirja. Minä meinasin kuitenkin uskaltaa lukea seuraavatkin osat.
Leena Lumi sanoi…
Hyvä, että luet koko sarjan, vaikka helpotusta ei muistaakseni luvassa. Joku outo väre aina sanoo minulle, että pidin näistä eniten Unissakävelijästä.

Tätä tapahtuu koko ajan! Ensin 'asiakas' saa makupalan, sitten hän saa ostaa matskua ja lopulta hänen pitää alkaa tuottaa sitä itse, Jos tämän päästää liian syvälle, sinne uppoaa itse. Mutta minusta ihmisten pitää tietää!

♥♥
Anki sanoi…
Leena, juuri niin. Näistä asioista pitää puhua.