L. M. Montgomery & Sisko Ylimartimo - Alppipolku - L. M. Montgomeryn elämä ja teokset

 


"Olen aina rakastanut syvästi luontoa. Metsässä kasvava pieni saniainen, kuusien alle levittäytyvä ohut vuohenkellomatto, pitkän koivun norsunluunvalkeaan runkoon osuva kuunsäde, iltatähti penkereellä kasvavan lehtikuusen yllä, varjojen laineet liukumassa kypsän vainion yli - kaikki synnyttivät minussa "aatoksia syvällä kyynelten tavoittamattomissa" ja tunteita, joille ei minulla tuolloin ollut vielä sanoja."

Alkuperäisteos The Alpine Path: The Story of My Career 1917. Alppipolun suomennos Saana Rusi. Minerva Kustannus Oy 2017.  

Alppipolku käsittää kaksi kirjaa, L. M. Montgomeryn The Alpine Pathin ja Sisko Ylimartimon suositun teoksen Anna ja muut ystävämme. The Alpine Path on Montgomeryn selvitys omasta urastaan kirjailijana. Hän maalailee laveasti omaa lapsuuttaan Prinssi Edvardin saarella ja sen vaikutusta kirjoittamiseensa. Myös sukulaiset tulevat esitellyiksi. Ylimartimon Anna ja muut ystävämme syväluotaa Montgomeryn tuotantoa ja persoonaa.

Olipa tämä mieluisa lukupaketti tällaiselle Montgomery-fanille! Kirjailijan selvitys urastaan oli kiinnostavaa luettavaa, vaikka hän itse aikoinaan kursailikin, etteihän hänellä mitään uraa ollut! Ja kuitenkin hän oli jo julkaissut useamman kirjan, jotka myivät varsin hyvin. Teos julkaistiin alun perin jatkokertomuksena lehdessä Everywoman's World. Toimittaja olisi ehdottomasti halunnut mukaan Montgomeryn "rakkausjuttuja", mutta kirjailija kieltäytyi vaatimuksesta. Hän ei aikonut kaivella niin yksityisiä asioita julkisuudessa, varsinkin kun tuli ajatelleeksi, mitä näiden miesten vaimot olisivat mahtaneet siitä ajatella. 

Jonkin verran rakkausjuttuja saamme kuitenkin lukea Ylimartimon kirjasta. Montgomery oli aikoinaan kirjoittanut päiväkirjaansa jutun rakkausseikkailuistaan jälkipolviaan varten, jotta nämä ymmärtäisivät hänenkin olleen joskus nuori ihminen. Sittemmin kirjailijan päiväkirjat julkaistiin, ja ne ovat varmasti antoisaa ainesta tutkijoille. Käy ilmi, että Montgomery oli kerran palavasti rakastunut, mutta mieheen jota ei voinut saada. Hänellä oli myös useita kosijoita. Voiton vei kuitenkin lopulta pastori McEwan, johon kirjailija ei koskaan ollu rakastunut. Edessä oli kuitenkin yksinäisyyttä, ja Montgomery tunsi kiintymystä pastoriin. Vuodet hänen kanssaan eivät kuitenkaan olleet helppoja, sillä mies kärsi pahasta depressiosta ja pariskunnalla oli myös taloudellisia huolia lamavuosina.

Rakkausjutut ovat kuitenkin vain pieni osa teosta. Ylimartimo esittelee meille kaikki Montgomeryn naishahmot ja käsittelee kirjailijan tuotantoa sen jälkeen temaattisesti: Prinssi Edvardin saarta, orpoutta, rakkautta, sielukkuutta, luontoa, taloihin kiintymistä, puutarhoja, kirjoittamista, opettamista ja uskontoa. Nämä kaikki teemat ovat olennainen osa kirjailijan tuotantoa, ja oli nautinnollista lukea hyvin punnittua ja kirjoitettua tekstiä näistä aiheista. Melkeinpä tekisi mieli lukea kirja heti uudestaan, niin runsas se on.

Hyvin moni asia Montgomeryn tuotannossa näyttää olevan enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallista. Toki ensinnäkin miljöö on hänen kotisaarensa. Hän muokkasi miljöötä mieleisekseen, mutta yllättävän moni paikka muun muassa Anna-kirjoissa on oikeasti olemassa. Nämä paikat selvitetään tarkasti. Jopa joillain henkilöhahmoilla on omat esikuvansa todellisessa elämässä. Tiesittekö, että Annan persoonaa kuvasti Montgomeryn nuorena tuntema poika? Kukapa olisi uskonut! 

Muita elämäkerrallisia aineksia ovat esimerkiksi orpous (Montgomery oli puoliorpo), rakkaus kissoihin, Emilialle kirjoitetut uraponnistelut, leimahdus ja Annan opettajuus (Montgomery toimi itse opettajana ennen kirjailijanuraansa). Emiliassa on paljon Montgomeryä, onhan tyttö kirjailijanuran valitseva sankaritar, mutta persoonallisesti Pat muistuttaa kirjailijaa eniten. Pat kiintyy perheensä taloon valtavan tiukasti ja rakastaa sitä enemmän kuin mitään. Varsinaisia kirjallisia harrastuksia hänellä ei kuitenkaan ole. 

Lopuksi tahdon kiittää Ylimartimoa ja Minerva Kustannusta tästä kulttuurityöstä, mitä he ovat tehneet Montgomeryn tuotannon parissa. Ilman näitä tahoja emme koskaan olisi saaneet suomeksi Montgomeryn kaikkia romaaneja. Iso kiitos! Vielä kun kirjailijan runoja ja novellejakin suomennettaisiin... Siitä haaveilen. Suomessa elää sen verran paljon Montgomery-faneja, että uskoisin näidenkin teosten myyvän ihan mukavasti.

Tätä teosta ovat esitelleet myös Leena Lumi ja Jokke.

Kommentit

Celestine sanoi…
Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja! Tykkäsin erityisesti bongailla Montgomeryn elämän yksityiskohtia, jotka päätyivät hänen kirjoihinsa (kuten kauhea esiliina, joka piti pukea kouluun, samasta kohtalosta kärsi myös Emilia).

Itse toivoisin kovasti, että Montgomeryn päiväkirjat suomennettaisiin!
Margit sanoi…
Minulla on tämä vielä lukematta, vaikka huomasin kirjan, kun se ilmestyi. Kiitos muistutuksesta!
Anki sanoi…
Celestine: Minäkin toivon, että päiväkirjat suomennettaisiin! Niistä olisi iloa monelle.

Margit: Olisi hauska lukea sinun mielipiteesi tästä kirjasta. :)
Jokke sanoi…
Tämä oli mielenkiintoinen kirja, ja bloggaus :)
Anki sanoi…
Kiitos Jokke! Kirja oli tosiaan mielenkiintoinen. :)
LauraKatarooma sanoi…
Mulla on tää kirja just luvun alla. On kyllä mielenkiintoista luettavaa, ku iteki Montgomery-fani.
Varmasti kiinnostavaa lukea Montgomeryn elämästä. Itse en ole aikuisena halunnut tai uskaltanut lukea hänen kirjojaan, koska pelkään, että tulisi pettymys, jos niissä ei enää olisikaan sitä lapsuuden hohtoa. Niinpä en enää edes muista kovin paljoa noista kirjoista.
Anki sanoi…
Laura, Montgomery on kyllä ylittämätön!
Kirjarikas elämäni: Minä en ainakaan ole aikuisena menettänyt Montgomeryn lumovoimaa. Ehkä voisit kokeilla jotain uutta suomennettua, jota et ole lapsena lukenut? :)
Pearl Clover sanoi…
Olen lukenut nämä molemmat erikseen, mutten koskaan tätä yhteispainosta. Sisko Ylimartimon kirja oli todella kiehtovasti kirjoitettu, varsinkin vertaillessaan Montgomeryn elämää hänen kirjojensa tapahtumiin ja henkilöihin! Myös hänen päiväkirjansa ovat hyvin mielenkiintoisia, tosin myös hiukan surullista luettavaa, sillä Maud kärsi itse niin pitkään masennuksesta.
Anki sanoi…
Kyllä, tuntuu surulliselta, että Maud ei lopulta ollut onnellinen. Hänelle olisi suonut romaaniensa onnellisen lopun.