Nigel Nicolson - Virginia Woolf

 

"Kun olimme eräänä kesäisenä iltapäivänä haavien kanssa etsiskelemässä perhosia korkeasta heinikosta löytämättä mitään, Virginia yhtäkkiä seisahtui. Hän nojautui bambukeppiinsä kuin villi-ihminen keihääseensä ja kysyi minulta: >>Miltä oikein tuntuu olla lapsi?<<"

Alkuperäisteos Virginia Woolf (Lipper Publications 2000). Suomentanut Ruth Jakobson. Ajatus Kirjat/Gummerus 2007.

Nigel Nicolsonin kirja Virginia Woolf on kompakti 200 sivun esitys Woolfin elämästä ja teoksista. Kirja alkaa Woolfin lapsuudesta ja etenee kronologisesti aina hänen kuolemaansa asti 1940-luvulle. Käsitellyiksi tulevat niin hänen "hulluutensa", rakastajattarensa kuin muutkin merkittävät tapaukset.

Tämä teos on hyvä johdatus Woolfin elämään. Kirjoittaja Nicolson tunsi Woolfin, sillä hänen äitinsä oli Vita Sackville-West, Woolfin kenties tärkein naispuolinen rakastaja. Tästä huolimatta Nicolson ei ole millään lailla kaunisteleva elämäkerturi, vaan päinvastoin hän esittää hyvin kriittisiä kommentteja teoksessaan.

Kirjassa Woolfista piirtyy kuva omissa oloissaan viihtyvänä, mutta silti varsin viihdyttävänä seuralaisena toimimaan kykenevänä naisena. Woolf oli osa kulttuurisesti merkittävää Bloomsbury ryhmää, johon kuului muun muassa taloustieteilijä Keynes. Ryhmä kannatti vapautta ja he haastoivat toisiaan älyllisesti ja hauskuutellen. Ryhmän ideologiaan aluksi kuulunut pasifismi kuitenkin kuihtui toisen maailmansodan myötä.

Woolf ei kirjan perusteella vaikuta kaikkein herttaisimmalta ihmiseltä, mitä maailmasta löytyy. Hän osaa olla hyvin pisteliäs, jopa ilkeäkin, olihan hän sanankäytön mestari. Lisäksi hän oli enemmän tai vähemmän muukalaiskammoinen. Yhdysvaltoihin hän suhtautui erityisen alentuvasti, olihan se paljon perinteikästä Englantia nuorempi kansakunta.

Toinen puoli oli taiteilijan horjuva mielenterveys. Woolf sai elämänsä aikana monia hermoromahduksia ja hän kärsi usein päänsäryistä. Hän myös kuuli välillä ääniä. Lopulta hän koki menettäneensä luomisvoimansa ja heittäytyi jokeen hukkumaan kivi taskussaan. 

Woolfin kirjallisuus on kuitenkin kuolematonta, ja hän on edelleen arvostettu. Minäkin olen lukenut useamman hänen kirjoistaan: Oma huone teki teininä suuren vaikutuksen, Orlando oli tuskainen urakka ja Mrs. Dalloway ihastuttava kokemus. Olikin mielenkiintoista saada tietää, että nimenomaan Orlando oli suuri menestys, vaikka minusta se oli hyvin vaikea luettava. Kuitenkin painokset myivät hyvin.

Aion tulevaisuudessa lukea lisää Woolfilta, edelliskerrasta on jo pitkä aika. Hän lukeutuu niihin kirjailijoihin, joiden koko tuotannon tahtoisin käydä läpi. 

Jos olet kiinnostunut Woolfista ja hänen elämästään, tämä kirja on varsin suositeltava teos!