Stieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia (Millennium-trilogia 1)

 

"'Pääsemmekin nyt varsinaiseen syyhyn, miksi uskon asian sinun hoitoosi. Tahdon, että otat selvää, kuka suvun jäsenistä murhasi Harriet Vangerin ja kuka liki neljänkymmenen vuoden ajan on yrittänyt tehdä minusta hullun.'"

Alkperäisteos Män som hatar kvinnor (Norstedts 2005). Suomentanut Marja Kyrö. WSOY 2006.

Kohtasinpa pitkästä aikaa kirjan, joka jätti minut jokseenkin kylmäksi. Miehet jotka vihaavat naisia on menestysteos, joka ei saanut minua valtaansa.

Kirjassa on noin 550 sivua, ensinnäkin ihan liikaa (dekkarille). Kaiken lisäksi tästä sivumäärästä liki puolet menee pelkkään pohjustukseen ja maalailuun. Kerrotaan tarkkaan, mitä joku söi, mitä kalusteita huoneissa on ja mitä ihmisillä on päällään. Turhaa informaatiota minun makuuni, ehkä joku muu innostuu.

Kaiken lisäksi tarina ei saanut minua vakuuttumaan. Toki dekkareissa on usein aika huimia juttuja, mutta en oikein missään vaiheessa unohtanut lukevani tarinaa. Lähtökohtana on sinänsä kiehtova "suljetun huoneen mysteeri", joskin tässä huoneen tilalla on saari. Silti tarina ei minulle jotenkin lähtenyt lentoon.

Hyvää kirjassa olivat henkilöt. Tykkäsin erityisesti Lisbeth Salanderista, oikukkaasta nuoresta naisesta, joka on tottunut potkiutumaan järjestelmää vastaan. Tällainen erikoinen ja vahva naishahmo on hyvin tervetullut lisä kirjallisuuteen. Eikä Mikael Blomkvistkaan hullumpi ollut. Sekin, että keskiössä ei ollut poliisi/tutkija, oli ihan mukavaa vaihtelua.

Loppukädessä ei tästä kovin hyvää jälkeä jäänyt. Ihmettelen, miten muut ovat jaksaneet tätä lukea, onhan kirja ollut varsin suosittu ja siten kulunut varmaan myös kokemattomampienkin lukijoiden käsissä. Minuun ei nyt jotenkin uponnut yhtään.