Louisa M. Alcott - Pikku naisia (Naistenviikko & kolme kirjaa -haaste)

 

"Jo heräsi ensimmäisenä jouluaamun harmaaseen koittoon. Ei ainotakaan sukkaa riippunut tulisijan edessä, ja hetken hän tunsi yhtä suurta pettymystä kuin kerran kauan sitten, kun hänen pieni sukkansa oli pudonnut maahan kaikkien niiden ihanuuksien painosta, joita siihen oli sullottu. Sitten hän muisti äitinsä lupauksen, pisti kätensä tyynyn alle ja veti esiin pienen punakantisen kirjan. Jo tunsi sen erittäin hyvin, sillä se oli tuo vanha kaunis tarina parhaasta elämästä, mikä milloinkaan on eletty, ja Jo tunsi että se oli todellinen opas pyhiinvaeltajalle hänen pitkällä matkallaan."

Alkuperäisteos Little Women (1868-69). Suomentanut Tyyni Haapanen. WSOY 1969.

Päätin aiemmin tänä vuonna osallistua #kolmekirjaahaasteeseen ja nyt olen lukenut ensimmäisen haastekirjani. Ajatuksena on siis lukea uudestaan jo ennen luettuja kirjoja. Samalla osallistun tämän vuoden naistenviikkohaasteeseen.

Olen saanut tämän äitini vanhan kappaleen 11-vuotiaana ja se on suuri aarre. Sisällöltäänkin kirja on ihastuttava: se on tulvillaan menneen maailman suloa ja viehättävää viattomuutta.

Tarina alkaa, kun joulu lähestyy ja sisällissodan pauhut ovat vieneet perheen isän sotilaspapiksi rintamalle. Lahjojen sijaan lapset saavat omat kappaleensa Kristityn vaellusta, jonka on määränä toimia heille eräänlaisena henkisenä oppaana elämässä. Niinpä perheen tytöt Meg, Jo, Beth ja Amy alkavat ponnistella. Jokaisella on omat velvollisuutensa ikänsä ja taitonsa mukaan. Luvassa on myös hauskuutta, sillä he tutustuvat naapurin veitikkamaiseen poikaan Laurieen ja tämän isoisään.

Olipa ihastuttavan raikasta lukea pitkästä aikaa tällainen tarina! Kuten esittelystä huomaa, kirja on hyvin uskonnollinen. Usko korkeampaan johdattaa Marchin perhettä eteenpäin pienissä ja suurissa murheissa. Juuri uskonnollisuus teki kirjasta jotenkin raikkaan, koska uskontoa käsitellään nykykirjallisuudessa perin harvoin ja yleensä aina kielteisessä valossa. Marchin perheelle Jumala ei ole synkkä tuomari vaan Paimen, joka auttaa.

Romaani on myös aikaansa nähden yllättävän nykyaikainen joissain seikoissa. Esimerkiksi perheen äiti toivoo lastensa tulevan mieluummin onnellisiksi vanhoiksipiioiksi kuin onnettomiksi vaimoiksi! Hyvinkin moderni ajatus 1800-luvulla ja pitkään sen jälkeenkin. 

Kirjan hahmot on myös luotu taiten. Meg ja Amy ovat turhamaisuuteen taipuvaisia, Jo taas on poikamainen ja Beth tuskallisen ujo. Pidin valtavasti heistä kaikista. Se toki surettaa edelleen kaikkien vuosien jälkeen, että poikamaisen Jon on mukauduttava hienoksi neidiksi sopiakseen tuon ajan raameihin. Muistan miten kiukkuiseksi tulin siitä lapsena! 

Edelleen paikkaansa pitävä klassikko eikä suinkaan sieltä vaikeasta päästä. Suosittelen mieluusti myös monia jatko-osia, joita tällä kirjalla on.