Siri Hustvedt - Elää, ajatella, katsoa
"Lukeminen tapahtuu ihmisen ajassa, ruumiin ajassa, ja ottaa osansa ruumiin rytmeistä, sydämenlyönneistä ja hengityksen tahdista, silmän liikkeistä ja sivua kääntävistä sormistamme, mutta emme kiinnitä mihinkään niistä erityistä huomiota. Kun luen, otan käyttöön sisäisen puhekykyni. Oletan kirjoittajan kirjoittamat sanat, ja kirjoittajasta tulee siksi aikaa oma sisäinen kertojani, ääni pään sisällä. Tuolla uudella äänellä on omat rytminsä ja taukonsa, jotka tajuan ja omaksun lukiessani."
Alkuperäisteos Living, Thinking, Looking (2012). Suomentanut Kaisa Sivenius. Otava 2016.
Siri Hustvedtin esseekokoelma Elää, ajatella, katsoa on älyllinen runsaudensarvi. Hustvedt toteaa olevansa hyvin utelias ihmisen suhteen ja hän tarkastelee monia eri ilmiöitä teksteissään. Jatkuvana teemana on minän ja muistin problematiikka.
Luin tästä kirjasta leijonasosan kirjamaratonilla, mikä oli vähän ongelmallista. Nämä esseet vaatisivat enemmän pureskelemista, ne ovat niin älyllisiä ja osa vaikeitakin. Kuitenkin koin saavani jo tällä lukukerralla varsin paljon irti.
Hustvedt on tutustunut hyvin moneen tieteenalaan ja hän tuo havaintojaan esille esseissään. Hänen pyrkimyksensä on mahdollisiman suuri laaja-alaisuus. Hän kurottaa myös tietoisuuden tuolle puolen käsitellessään muistia ja muitakin inhimillisiä ilmiöitä. Freudin teorioita käsitellään siinä missä filosofien ja neurotieteitelijöidenkin ajatuksia.
Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut lukea tämän älykkään teoksen. Jotkin asiat menivät helleväsymyksessä vähän yli hilseen, mutta se ei tee mitään. Olen saanut osallistua haastavaan ja stimuloivaan ajatteluun, mikä on aina tervetullutta.
Suosittelen niille, jotka kaipaavat älyllistä haastetta ja ovat erityisen kiinnostuneita muistista, minuudestä ja taiteesta.
Kommentit
Hustved on todella taitava ja tuo tässä esiin laaja-alaisen pohdiskelunsa hedelmiä mm. halusta, valvomisesta, identiteetistä ja lukemisesta.
Lukemisen osio olikin erityisen antoisa ja ajatuksia herättävä. Jäin tuumailemaan, kuinka itse ja omakohtaisesti lukemisen tarpeeni ja kokemukseni sanoiksi pukisin jos niitä jollekin toiselle selventää tahtoisin... Entä onko lukeminen minulle elämäntapa vai todellisuuspakoa? Itse lukeuden ensimmäiseen koulukuntaan ja koen kotona pönöttävät kirjahyllytkin osaksi identiteettiäni. Entä Sinulle??
Osin kulloiseenkin aiheeseen, yksityiskohtaan tai viitteeseen kohdistuvan oman riittämättömän tietopohjan puutteesta johtuen vaikeaselkoinenkin, mutta ehdottoman intressantti ja keskittymistä edellytävä teos.
Kirjassa oli kyllä tosi haastaviakin esseitä. Se toisaalta tuntui mukavan haastavalta. :)