Brené Brown - Nouse vahvempana - Vaikeuksien kautta voittoon (kolme kirjaa- haaste-)


 "Nouse vahvempana ei tarjoa ratkaisua, reseptiä eikä askel askeleelta- ohjeistusta. Se tuo esiin tutkimustietoon pohjautuvan teorian, joka selittää, millaisen sosiaalisen prosessin ihmiset käyvät läpi pyrkiessään nousemaan ylös kaaduttuaan. Se on kartta, jonka on tarkoitus auttaa sinua näkemään merkittävimmät toimintamallit ja teemat, jotka nousivat tutkimuksessa esiin."

Brené Brownin teos Nouse vahvempana kertoo siitä prosessista, joka alkaa kun kaadumme henkisesti rähmällemme ja yritämme päästä siitä eteenpäin. Kaatuminen voi olla tietysti ihan konkreettista, mutta useimmiten se on sellaista kuin avioero, kuolema, potkut, pettymys tai epäonnistuminen jotain yritettäessä. Kuten sitaatistakin käy ilmi, tämä kirja ei anna helppoja niksejä vaan kuvaa prosessia. Neuvojakin on kuitenkin luvassa.

Brown antaa aina itsestään paljon kirjoissaan, niin nytkin. Hän kuvailee useita tilanteita, joissa hän on kaatunut ja usein sen jälkeen vielä toiminut toisin kuin olisi halunnut. Ongelmana kaatumisessa on se, että se yleensä herättää meissä häpeän. Häpeä on voimakas tunne, johon ihmiset reagoivat eri tavoin. Pääasiassa ihmiset joka hyökkäävät, piiloutuvat tai mielistelevät. Häpeää on vaikea kohdata.

Nouseminen edellyttää rohkeutta ja haavoittuvaisuutta. On tarkasteltava perin juurin, mitä tapahtui, miksi ja miten tästä eteenpäin. Tässä se ongelma piileekin: ihmiset eivät useinkaan ole halukkaita pohtimaan tunteitaan kovin syvällisesti, vaan mieluummin tukahduttavat ne. Aito nouseminen kuitenkin edellyttää tunteiden ja toiminnan tarkastelua. Prosessiin liittyy usein monia vaikeita tunteita, kuten häpeä, katumus, anteeksianto ja syyllisyys. Kuitenkin jos haluamme elää hyvää ja arvokasta elämää, Brownin sanoin elää täydellä sydämellä, meidän on oltava rehellisiä.

Brown neuvoo tekemään niin sanotun PEV:n eli Paskan Ensimmäisen Version paperille. Siihen tulevat kaikki ne mahdollisesti hyvinkin lapselliset lauseet, jotka pyörivät kaatumisen jälkeen päässä. Niitä voivat olla esimerkiksi "tämä ei ole reilua!" "minä epäonnistun aina" tai "kaikki on aina minun vikani". Kun kaikki on saatu ylös, alkaa sotkuinen toinen vaihe. On aika tarkastella, mitä todella tapahtui ja mistä lauseet oikein kumpuavat. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei yleensä ole. Brown ei puhu tunnelukoista, mutta ne liittyvät luonnollisesti asiaan hyvin voimakkaasti ja ovat tuskallisia.

Kirjailijan mukaan tämä toinen vaihe voi kestää todella kauan. Vaaditaan paljon uteliaisuutta ja rohkeutta, ennen kuin vastaukset tulevat esiin. Vasta kun asia on prosessoitu kunnolla, voimme oppia asiasta ja toimia seuraavalla kerralla toisin. Tein itse oman PEV:ni äsken eräästä asiasta ja vasta siinä havahduin huomaamaan, että häpeän vallatessa piiloutuminen/pakeneminen on ihan yhtä tuhoisaa kuin mielistely tai hyökkääminen. Minulle tyypillisintä on paeta. 

Kaiken kaikkiaan todella hyvä elämäntaito-opas! Ei luvata liikoja, mutta annetaan mielenkiintoista tietoa ja tuo PEV-malli, jota aion tulevaisuudessa ehdottomasti käyttää.

Kommentit

Kun mainitsit tämän kirjan siinä haastepostauksessasi, kiinnostuin ja lainasin sen kirjastosta. Olin kuitenkin niin väsynyt, etten jaksanut alkaa lukea enkä prosessoida mitään näin syvällistä. Ehkä luen tämän joskus, kun vähän virkoan. Nythän lukuväsymys on helpottanut, mutta muuta väsymystä on kyllä edelleen, joten täytyy tarkkaan harkita, millaisia kirjoja lukee. Minäkin olen muuten sellainen pakenijatyyppi.
Anki sanoi…
Joo, tämä vaati kykyä keskittyä. Luin tämän ekan kerran kun olin henkisesti tosi pohjalla ja se oli hirveän vaikeaa. En oikein saanut sisäistettyä kirjan sanomaa silloin.
Luulen, että aika moni suomalainen on pakenevaa tyyppiä...
Anneli A sanoi…
Tällaiset hyvin kirjoitetut oppaat ovat varmasti tarpeellisia. Joku voi saada paljon tärkeitä vinkkejä kirjoista. Itselleni sopii paremmin puhuminen, jolloin pystyn toisen ihmisen kanssa prosessoimaan asioita. Varmasti nämä tavat täydentävät toinen toisiaan.
Anki sanoi…
Brown lupaa kirjassaan, että PEV:n voi tehdä myös suullisesti, mutta varoen. Usein kertomamme tarinat ovat sellaisia, etteivät ne sovi kaikkien korville eivätkä kaikki kykene ottamaan niitä vastaan. Siksi kirjoittaminen :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen