Brené Brown - Epätäydellisyyden lahjat - Unohda ulkoiset paineet ja ole oma itsesi

 "Vallankumous voi kuulostaa hiukan jyrkältä, mutta tässä maailmassa autouden ja arvokkuuden valitseminen on todellinen vastarintaliike. Päätös elää ja rakastaa täydellä sydämellä on uhmakas. Se aiheuttaa hämmennystä, suututtaa ja kauhistuttaa monia - myös sinua itseäsi. Yhtenä hetkenä toivot, että muutosprosessi olisi ohi ja seuraavana, ettei se loppuisi koskaan. Ihmettelet, miten voit olla samanaikaisesti niin rohkea ja niin pelokas. Siltä ainakin minusta tuntuu suurimman osan aikaa... rohkealta, pelokkaalta ja siltä, että olen vahvasti elossa."

Basam Books/Viisas elämä 2015. Alkuperäisteos The Gifts of Imperfection. Suomentanut Leena Siitonen.

Brené Brownin teos Epätäydellisyyden lahjat on oivallinen teos sille, joka on väsynyt ainaiseen suorittamiseen ja ihmisten miellyttämiseen. Se on kutsuhuuto täydempään elämään ilman suorittamisella mittaamista. 

Brown panee jälleen itsensä likoon kertoessaan tutkimustuloksistaan ja teorioistaan. Tieteellisen tiedon rinnalla kulkee koko ajan hänen oma muutosprosessinsa, mikä tekee kirjasta heti helpommin lähestyttävän. Brown ei olekaan enää korkealla norsunluutornissa kuikuileva tutkija, vaan tavallinen ihminen, jolla on samat ongelmat kuin meillä muillakin.

Kirjassaan tutkija kirjoittaa häpeästä, täydellisyyden tavoittelusta ja riittämättömyydestä. Varmasti me kaikki olemme ainakin joskus kokeneet näitä kaikkia. Itse toipuvana suorittajana saan aina voimaa Brownin kirjoista. Brown kirjoittaa: "Jos haluamme elää ja rakastaa täydellä sydämellä ja toimia maailmassa oman arvomme tuntien, meidän on puhuttava siitä, mikä meitä estää - erityisesti häpeästä, pelosta ja haavoittuvaisuudesta."

Kirjan ydin on kuitenkin itse muutosprosessissa. Tutkija on luonut kymmenen tienviitaa, joiden avulla voi suunnistaa enemmän omannäköiseen elämään. Näitä ovat aitouden vaaliminen, myötätunnon vaaliminen itseä kohtaan, sinnikkyyden vaaliminen, kiitollisuuden ja ilon vaaliminen, intuition ja luottavaisuuden vaaliminen, luovuuden vaaliminen, leikin ja levon vaaliminen, tyyneyden ja hiljaisuuden vaaliminen, mielekkään työn vaaliminen sekä naurun, laulun ja tanssin vaaliminen.

Näistä kaikkein puhuttelevimpia osia minulle oli tieto kiitollisuudesta ja ilosta. Ne ovat toistensa kumppanit: kiitollisuuden harjoittamisesta kumpuaa iloa. Ja nimenomaan harjoittamisesta - on pysähdyttävä säännöllisesti pohtimaan sitä, mistä voi olla kiitollinen ja vaalittava sitä. 

Lisäksi jonkinlaisena yllätyksenä tulee tarve henkisyyteen ja uskoon. Kyseessä ei suinkaan tarvitse olla usko Jumalaan tai tiettyyn opinkappaleeseen. Tärkeintä on uskoa meitä yhdistävään voimaan. Olemme kaikki yhteydessä toisiimme. Minä itse uskon Jumalaan, mutta voisin ajatella ateistin voivan löytää tiensä henkisyyteen ajattelemalla, miten me ihmiset muodostumme kaikki samoista aineksista ja miten olemme biologisesti virittyneitä yhteyteen. Henkisyyteen on lukemattomia teitä.

Kovasti koskettava osio on myös naurun, laulun ja tanssin vaaliminen. Nämä kaikki toimet ovat hyvin haavoittuvaisuuden alaisia asioita, erityisesti ehkä laulu ja tanssi. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse, jälleen kerran, olla täydellinen laulaja tai tanssija voidakseen syvästi nauttia näistä toimista. Näen tässä myös voimakkaan yhteyden leikkiin ja lepoon sekä tietenkin luovuuteen. Laulussa ja tanssissa voi olla mitä suurimmin kyse leikistä ja hassuttelusta.

Voisin kirjoittaa tästä kirjasta vaikka kuinka paljon, mutta nyt kehotan vain: tarttukaa tähän! Ei haittaa, jos olette allergisia self helpille: tässä ei tarjota katteettomia, helppoja ratkaisuja vaan tutkimukseen perustuvaa tietoa, joka voi oikeasti muuttaa elämää parempaan suuntaan. Tiedossa on kuitenkin kompurointia ja kovaa työtä.