Eeva Kilpi - Animalia

 

"Saada kuolla pois

kuluttamasta

pois riistämästä, saastuttamasta

pois syömästä muitten elämää

omansa säilyttääkseen.

Palata maaksi.

Ainoa oikea teko

koko aikana

jota nimitetään elämäksi.

Pakollinen.

Ei kunnia."

WSOY 1987

Eeva Kilpi on ihastuttava! Pitkästä aikaa palasin hänen laajaan tuotantoonsa ja en voi olla ihailematta häntä. Lisäksi tällä 80-luvun runokokoelmallaan hän on ollut todella aikaansa edellä.

Animalia kertoo nimensä mukaisesti eläimistä ja niiden kohtelusta. Runon puhuja rukoilee ja itkee kärsivien eläinten puolesta ja huokailee ihmisten julmuutta. Tänä päivänä näistä asioista jo puhutaan, mutta tuohon aikaan tuskin ainakaan samalla intensiteetillä.

Eläinten lisäksi on pieni osio mummoudesta. Nämäkin runot olivat ihania, mutta ehkä vähän irrallisia muusta kontekstista. Mummoudesta saisi varmasti aivan oman kokoelmansa!

Runoissa on myös viittauksia kristinuskoon ja panenkin tähän loppuun yhden minua eniten koskettaneista runoista siihen liittyen.

"Legenda

Illan hämyssä

Vapahtaja kulkee karjasuojissa,

navetassa, sikalassa, tallissa, kanalassa,

tahtoo vilkaista synnyinpaikkojaan,

tervehtiä eläimiä

joitten seimessä hän kerran kapaloituna

sai nukkua ensimmäistä unta.

Kaikki on muuttunut.

Eläimet katsovat häneen rautojen välistä,

vankeuden nöyryyttäminä,

silmissä tuska ja toivottomuus.

Tuntevat Hänet, korottavat äänensä:

Synny uudestaan, Vapahtaja,

synny meille.

Ihmiset veivät sinut.

Pitivätkö he sinua hyvin?"