Salla Simukka - Matalapaine/Korkeapaine

 

"Te otatte toisianne kiinni käsivarsista ja vyötäisiltä, tönitte toisianne, koskettelette paljon ja omistavasti. Ilta-aurinko saa ihonne ja hiuksenne ja vesipisarat hohtamaan ylimaallista valoa. Te olette aalloista nousevia jumalia ja tiedätte sen."

Kansi ja ulkoasu: Laura Lyytinen. Tammi 2021.

Matalapaine/Korkeapaine on nuorille suunnattu kääntöromaani. Matalapaine kertoo Varpun puolen ja Korkeapaine Sagan näkökulman. 

On kesän alku ja nuoret juhlivat yläkoulun loppua. Syrjään vetäytyvä Varpu katselee kaikkea ulkopuolisena. Miksi hän on edes tullut? Miksi kaikki juhlivat, vaikka he jäävät jatkamaan pikkukaupungin lukioon toisin kuin Varpu? Juhlien loputtua tapahtuu kuitenkin jotain poikkeuksellista: suosittu Saga tulee ja suutelee Varpua. Mikään ei ole niin kuin ennen, kaikki kieppuu ja todellisuus kiertyy.

Jätin juuri kesken Sally Rooneyn palkitun Normaaleja ihmisiä, koska se tuntui vain valjulta teinidraamalta ja siihen oli vaikea päästä sisälle. Matalapaine/Korkeapaine ammentaa osin samoista aineksista, sillä lähtökohta on sama: suosittu ja epäsuosittu rakastuvat kuin varkain. Silti Simukan kirjaa ei ollut yhtään tuskaisaa lukea, päinvastoin. Sen kieli on välillä jopa hieman lyyristä, mistä pidän. Teinityttöjen sisäistä maailmaa kuvataan osuvasti ja syvällisesti.

Varpu on köyhä yksinhuoltajaäidin tytär, joka ei tiedä, miten rahoittaa lukio-opinnot uudessa kaupungissa. Rahahuolet kuitenkin hieman väistyvät, kun Saga tulee mukaan kuvioihin. Varpu on jo jonkin aikaa tiennyt pitävänsä tytöistä, mutta hän kipuilee silti. Eihän heidän juttunsa voi kestää, he tulevat niin eri maailmoista.

Toisaalla Saga kipuilee samasta asiasta, mutta myös syvemmin. Hän on aina halunnut tavallisen heteroelämän miehineen, perheineen ja taloineen. Hänelle tavallinen elämä on tavoiteltavaa, koska silloin ei joudu kenenään silmätikuksi. Rakastuminen Varpuun tuottaa moninaisia ajatuksia tytölle, joka on kuvitellut itselleen aivan toisenlaisen elämän. Lisäksi Saga kantaa mukanaan isoa salaisuutta, jota hän ei ole paljastanut kellekään. Suru painaa häntä joka hetki, paitsi silloin kun hän saa upota Varpuun.

Kirja on mielestäni tyylikäs. Se on kuvauksessaan melko suorasukainen, muttei vulgääri. Sen sijaan avoin loppu ei mielestäni ollut ehkä paras tähän. En ole avoimia loppuja vastaan, mutta tähän kirjaan olisin toivonut jonkinlaista selkeää päätepistettä.

Vaikka kirja on suunnattu nuorille, sen voi hyvin lukea aikuisenakin. Suosittelen lämpimästi. Itse koin hyväksi valinnaksi lukea ensin osan Matalapaine ja sitten Korkeapaineen. 

"Minun elämässäni on liikaa kaikkea terävää, kuivaa, hapertuvaa, murenevaa.

    Vain sinä olet vettä.

    Olen koko ajan janoinen."