Paula Hawkins - Kuin kytevä tuli

 Alkuperäisteos A Slow Fire Burning. Suomentanut Markku Päkkilä. Otava 2021.

"Siitä oli kaksi kuukautta. Ensin kuoli Angela ja nyt Angelan poika. Irene ei tiennyt, oliko poliisi yrittänyt löytää miestä, jonka hän oli nähnyt ulkona Angelan kanssa. Jos oli, niin siitä ei ollut seurannut mitään, koska kuolema oli todettu onnettomuudeksi. Onnettomuuksia tapahtuu, varsinkin juomareille. Mutta että kaksi kuukautta äidin jälkeen kuoli vielä poikakin?

Romaanissa sellainen ei kävisi laatuun."

Paula Hawkinsin uutuusdekkari Kuin kytevä tuli kertoo murhamysteeristä. Veneessä asuva erikoinen nainen löytää tapetun miehen naapuristaan. Alkaa melkoinen pyöritys, kun poliisi yrittää selvittää syyllistä. Pian käy ilmi, että yhdellä jos toisella on jotain miestä vastaan.

Kuulostaa vähän tylsän tavalliselta jännäriltä, mutta Hawkins on saanut leivottua mielenkiintoa herättävän ja lukijaa hämmentävän kirjan. Kirjassa on seitsemän tarkemmin tarkasteltavaa henkilöä: tapettu Daniel; Angela, joka myös on kuollut ja joka oli Danielin äiti; Irene, vanha nainen, jolla hoksottimet pelaavat ainakin ajoittain; Laura, nuori elämän murjoma nainen ja Irenen ystävä; Theo, ylimielinen kirjailija, Carlan ex-mies; Carla, poikansa menettänyt ja yhä ex-miestään rakastava nainen sekä Angelan sisko ja Miriam, Danielin naapuri ja Theon kiihkeä vihaaja. Tarinaa pyöritetään kaikkien kautta.

Näkökulmanvaihdokset ovat onnistuneita, kaikilla on selkeästi oma ajatusmaailmansa. Näkökulmat kertoo kaikkitietävä kertoja. Kirjassa on tematisoitu menestystä ja sen puutetta. Theo ja Carla kuuluvat ulkoisesti menestyjiin varallisuutensa puolesta eikä Irenekään elä puutteessa. Sen sijaan Miriam, Daniel, Angela ja erityisesti Laura ovat köyhempiä eikä heillä mene kovin kehuttavasti. Miriam on kokenut valtavan trauman, joka ei jätä häntä rauhaan. Angela juo, Daniel on muuten vain omituinen ja Laura on jatkuvasti vaikeuksissa. Miriamin kautta tulee eniten esille kauna menestyjiä kohtaan.

Täytyy sanoa, että suurin osa kirjan henkilöistä ei ole kovinkaan sympaattisia. Erityisesti Carla ja Theo ovat ylemmässä keskiluokkaisuudessaan tympeitä, sillä varsinkaan Theo ei edes juuri peittele inhottavaa asennettaan Lauran kaltaisia ihmisiä kohtaan. Kuitenkin kaikille on sattunut niin isoja asioita, että kaikki ovat inhimillisiä. 

Hawkins onkin onnistunut paitsi kirjoittamaan vetävän juonen, myös täydet ja elävät henkilöt. En ole lukenut hänen läpimurtoteostaan Nainen junassa, joten en tiedä, onko hän mahdollisesti tässä välissä kehittynyt kirjailijana vai onko esikoisromaanikin yhtä hyvä. Minä joka tapauksessa viihdyin erittäin hyvin enkä osannut arvata syyllistä. Pidin myös siitä, että joitain asioita jätettiin vähän epävarmuuteen eikä kaikkea kirjoitettu auki.

"Tuokiokuvassa tiivistyi se, mitä Irene pelkäsi - hän näki itsensä kuluneena kliseenä vanhasta ihmisestä, jolla ei ollut elämässään enää mitään, ei toivoa, ei tulevaisuutta eikä suunnitelmia. Siinä hän vain istui nojatuolissa viltti sylissään odottaen kuolemaa.

Haistakaa huilu, kuten Laura olisi saattanut sanoa."