Elly Griffiths - Aavekentät (Ruth Galloway -mysteeri 7)
"Mennään sikatilalle. Chaz uskoo löytäneensä jotain karsinasta."
"Mitä?" Clough kysyy irvistäen.
"Ihmisen hampaita."
Englanninkielinen alkuperäisteos The Ghost Fields (2015). Suomentanut Anna Kangasmaa. Tammi 2020.
Ruth on jälleen kaivauksilla. Hän on löytänyt pronssikautisen luurangon ja hänellä on mieli korkealla. Samaan aikaan lähistöllä kaivinkoneen kuski tekee karmaisevan löydön: maan alle on hautautunut tai haudattu sodanaikainen lentokone, jonka pilotti istuu vielä sisällä. Pian selviää, että asiassa on paljonkin mätää. Ruumis on liian hyvin säilynyt olosuhteisiin nähden ja kaiken lisäksi sen otsassa on luodinreikä. Vainaja tunnistetaan Fred Blackstockiksi, paikallisen yläluokkaisen perheen jäseneksi. Pian sekä Ruth että komisario Nelson päätyvät tutustumaan perheeseen perinpohjaisemmin kuin haluaisivatkaan.
Jälleen Ruthin seikkailuja! Äitini oli saanut tämän osan napattua kirjastosta, joten pitihän se tässä viikonloppuna lukea. Jälleen ollaan Galloway-mysteerien ytimessä: ensin kaikki alkaa rauhallisesti, kunnes tapahtuvat kiihtyvät lopussa. Kaiken taustana on Norfolkin karu ympäristö, joka alkaa kirjan loppupuolella tulvia.
Sain siis juuri sitä mitä halusinkin. Nämä mysteerit ovat aika leppoisia eivätkä mitenkään raakoja. Näihin on ihana uppoutua. Sarjan ollessa jo näin pitkällä henkilöhahmoihin on tutustunut hyvin ja heidän kuulumisiaan odottaa kuin he olisivat omia tuttuja. Tässä osassa sivuhenkilöt eivät varasta show'ta kuten vitososassa, vaan Ruthin elämän käänteet saavat enemmän tilaa. Komea amerikkalainen Frank on palannut Englantiin ja Ruth ongelmoi tunteidensa kanssa. Hänellä on edelleen tunteita Nelsonia kohtaan, mutta tilanne on mahdoton.
Juonta kuitenkin kuljetetaan usean hahmon kautta, kuten ennenkin. Griffiths osaa kuvata hyvin erilaisten ihmisten mielenmaisemaa. Itse pidän aina eniten Nelsonin näkökulmasta jostain syystä. Tässä osassa Cathbad jäi harmillisen pieneen rooliin, mutta ehkäpä hän on mukana näyttävämmin taas jatkossa.
Suosittelen edelleen cozy crimen ystäville.
Kommentit
Nyt alkoi kiinnostaa tuo Siniviittainen nainen erityisesti, itseäni ei uskonnollisuus haittaa näet ollenkaan.
Minusta se, että Ruth puhuu omasta henkilökohtaisesta ongelmastaan, eli tunteestaan, että on lihava, tekee kirjasta vielä sympaattisemman ja lähestyttävämmän. Minulla on sydänystävä, joka puhuu tavatessamme joka kerta omasta lihavuudestaan. Hän on puhunut siitä nuoruudestaan saakka.
Olen tästä sarjasta lukenut useita mainintoja nimeomaan siitä, että kirjassa jauhetaan paljon lihavuudesta. Tai siis Ruth ilmeisesti omaa lihavuuttaan pohdiskelee paljon? Niinaan kommentiin liittyen: eihän se vielä tarkoita, että kyseessä on fatsheimaus. Tietysti riippuu, miten asiaa käsitellään. Mutta eihän kaikki lihavuuspohdinnat ole fatsheimausta: jos on, siinä tapauksessa niistä ei voi puhua ollenkaan ääneen. Mutta en mene asioiden edelle: luen ensin ja muodostan sitten oman käsitykseni :D
Niin, on vähän ehkä tulkinnanvaraista että mikä lasketaan fatsheimaukseksi. Ruth itse miettii kilojaan, mutta sekin on kirjailijan (tietoinen) valinta. Turha sellainen, mielestäni.
Ruth ei niin paljon painostaan tässä välillä puhunutkaan, mutta Mustassa enkelissä se taas korostui, kun Shauna on niin häikäisevä bikineissään eikä Ruth-parka voi pukeutua kuin yksiosaisiin uikkareihin ja miten ne italiaisetkin niin hoikkia ovat vaikka sitä pastaa puputtavat menemään...
Jane: Joo nämä kyllä kannattaa lukea järjestyksessä.
Amma: Nämä ovat kyllä tosi hyviä!
Anu: Juu, tosi moni kyllä tykkää näistä kirjoista. :)