Elly Griffiths - Aavekentät (Ruth Galloway -mysteeri 7)

 "Mennään sikatilalle. Chaz uskoo löytäneensä jotain karsinasta."

"Mitä?" Clough kysyy irvistäen.

"Ihmisen hampaita."

Englanninkielinen alkuperäisteos The Ghost Fields (2015). Suomentanut Anna Kangasmaa. Tammi 2020.

Ruth on jälleen kaivauksilla. Hän on löytänyt pronssikautisen luurangon ja hänellä on mieli korkealla. Samaan aikaan lähistöllä kaivinkoneen kuski tekee karmaisevan löydön: maan alle on hautautunut tai haudattu sodanaikainen lentokone, jonka pilotti istuu vielä sisällä. Pian selviää, että asiassa on paljonkin mätää. Ruumis on liian hyvin säilynyt olosuhteisiin nähden ja kaiken lisäksi sen otsassa on luodinreikä. Vainaja tunnistetaan Fred Blackstockiksi, paikallisen yläluokkaisen perheen jäseneksi. Pian sekä Ruth että komisario Nelson päätyvät tutustumaan perheeseen perinpohjaisemmin kuin haluaisivatkaan.

Jälleen Ruthin seikkailuja! Äitini oli saanut tämän osan napattua kirjastosta, joten pitihän se tässä viikonloppuna lukea. Jälleen ollaan Galloway-mysteerien ytimessä: ensin kaikki alkaa rauhallisesti, kunnes tapahtuvat kiihtyvät lopussa. Kaiken taustana on Norfolkin karu ympäristö, joka alkaa kirjan loppupuolella tulvia.

Sain siis juuri sitä mitä halusinkin. Nämä mysteerit ovat aika leppoisia eivätkä mitenkään raakoja. Näihin on ihana uppoutua. Sarjan ollessa jo näin pitkällä henkilöhahmoihin on tutustunut hyvin ja heidän kuulumisiaan odottaa kuin he olisivat omia tuttuja. Tässä osassa sivuhenkilöt eivät varasta show'ta kuten vitososassa, vaan Ruthin elämän käänteet saavat enemmän tilaa. Komea amerikkalainen Frank on palannut Englantiin ja Ruth ongelmoi tunteidensa kanssa. Hänellä on edelleen tunteita Nelsonia kohtaan, mutta tilanne on mahdoton. 

Juonta kuitenkin kuljetetaan usean hahmon kautta, kuten ennenkin. Griffiths osaa kuvata hyvin erilaisten ihmisten mielenmaisemaa. Itse pidän aina eniten Nelsonin näkökulmasta jostain syystä. Tässä osassa Cathbad jäi harmillisen pieneen rooliin, mutta ehkäpä hän on mukana näyttävämmin taas jatkossa. 

Suosittelen edelleen cozy crimen ystäville. 

Kommentit

Niina sanoi…
Ruth on ihana hahmo, johon on helppoa samaistua. Tykkään, kun fatsheimaus on vähentynyt kirja kerrallaan, vaikka ihanteellista tietenkin olisi, jos sitä ei olisi ollut ollenkaan. Lukupinossa odottelee uusin, Musta enkeli. Muutpoin ollut hyvä tai erinomainen sarja, mutta pari kirjaa sitten ilmetynyt Siniviittainen nainen oli pettymys, kun siinä oli liikaa uskonnollisuutta. Olen pitänyt eniten niistä osista, joissa on kunnolla arkeologiaa mukana, olenhan itsekin alaa opiskellut yliopistolla.
Anki sanoi…
Kyllä, itselläkin aina pistää silmään tuo lihavuuden jauhaminen. Se on onneksi vähentynyt.
Nyt alkoi kiinnostaa tuo Siniviittainen nainen erityisesti, itseäni ei uskonnollisuus haittaa näet ollenkaan.
Mai Laakso sanoi…
Taisit jäädä koukkuun tähän sarjaan. Muistan, että luin kaksi ensimmäistä kirjaa perä perää ja sitten oli pitkä aika odottaa kolmatta.
Minusta se, että Ruth puhuu omasta henkilökohtaisesta ongelmastaan, eli tunteestaan, että on lihava, tekee kirjasta vielä sympaattisemman ja lähestyttävämmän. Minulla on sydänystävä, joka puhuu tavatessamme joka kerta omasta lihavuudestaan. Hän on puhunut siitä nuoruudestaan saakka.
Anki sanoi…
Kyllä, koukussa ollaan! :D Totta toisaalta tuokin, että kyse on Ruthin omasta ongelmoinnista.
Elegia sanoi…
No nyt tein sen: varasin tämän sarjan ensimmäisen kirjan kirjastosta! Eli piakkoin pääsen minäkin tutustumaan tähän sarjaan enkä vain pohdi täällä, että pitäisi lukea joskus :D

Olen tästä sarjasta lukenut useita mainintoja nimeomaan siitä, että kirjassa jauhetaan paljon lihavuudesta. Tai siis Ruth ilmeisesti omaa lihavuuttaan pohdiskelee paljon? Niinaan kommentiin liittyen: eihän se vielä tarkoita, että kyseessä on fatsheimaus. Tietysti riippuu, miten asiaa käsitellään. Mutta eihän kaikki lihavuuspohdinnat ole fatsheimausta: jos on, siinä tapauksessa niistä ei voi puhua ollenkaan ääneen. Mutta en mene asioiden edelle: luen ensin ja muodostan sitten oman käsitykseni :D
Anki sanoi…
Jee, kiva sitten kuulla mielipiteesi! :)
Niin, on vähän ehkä tulkinnanvaraista että mikä lasketaan fatsheimaukseksi. Ruth itse miettii kilojaan, mutta sekin on kirjailijan (tietoinen) valinta. Turha sellainen, mielestäni.
Nanna sanoi…
Kiitos sarjavinkistä, avausosa meni varaukseen kirjastosta :) Kuulostaa sellaiselta dekkarilta, josta saattaisin pitää, koska en niin piittaa raakuuksista. Harvoin tartun dekkareihin, mutta esim. Eva Frantzista olen tykännyt. Jännäreitä on hyvä silloin tällöin lukea jo työn vuoksi, asiakkaat kun kirjastossa kyselevät näistä sarjoista, mikä sopisi minkäkinlaiselle lukijalle.
Aavekentät on juuri se osa, josta itse sarjan bongasin ja pienen hetken meinasin aloittaa suoraan siitä. Onneksi maltoin kiltisti palata taaksepäin ihan ensimmäiseen osaan, sillä Ruthin yksityiselämä on kuitenkin niin merkityksellisessä osassa tässä 😊

Ruth ei niin paljon painostaan tässä välillä puhunutkaan, mutta Mustassa enkelissä se taas korostui, kun Shauna on niin häikäisevä bikineissään eikä Ruth-parka voi pukeutua kuin yksiosaisiin uikkareihin ja miten ne italiaisetkin niin hoikkia ovat vaikka sitä pastaa puputtavat menemään...
Amma sanoi…
Ruth Gallowayt pomppaavat vastaan aina siellä ja täällä. En lue paljon dekkareita, mutta kun luen, cozy crimesta pidän eniten. Näitä olen kuitenkin karttanut, niin monesta luukusta on tullut vastaan tuo fatsheimaus ja sellaista en jaksa yhtään. Muussa tapauksessa voisin tarttuakin, ainakin tämän idea kuulostaa kiinnostavalta.
Anu Hirsiaho sanoi…
Sen verran pitkään tätä sarjaa on minulle suositeltu, että ehkä ryhdyn tähän sarjaan vielä tämän vuoden aikana. Kun "mysteerit" tosiaan kiinnostavat enemmän kuin raa'at rikokset. Näyttää, että sun blogissa on kunnon faniryhmä läsnä....
Anki sanoi…
Nanna: Kiva että sait vinkin! Toivottavasti viihdyt sarjan parissa. :)

Jane: Joo nämä kyllä kannattaa lukea järjestyksessä.

Amma: Nämä ovat kyllä tosi hyviä!

Anu: Juu, tosi moni kyllä tykkää näistä kirjoista. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI