Elly Griffiths - Kadonneet ja kuolleet (Ruth Galloway -mysteeri 6)

 "Johnson." Nelsonin ääni on kireä tavalla, jonka Judy on kuullut vain kerran aikaisemmin. "Tule äkkiä, lapsi on siepattu."

"Missä?"

"Täällä Lynnissä. Poppy Granger. Perheestä, jossa Justine Thomas on hoitajana."

Englanninkielinen alkuperäisteos The Outcast Dead (2014). Suomentanut Anna Kangasmaa. Tammi 2019.

Hurraa, viikon kestänyt lukujumini näyttäisi nyt olevan historiaa! Ahmaisin tämän Ruth-mysteerin kahdessa päivässä, vaikka se aiemmin oli jäänyt kesken. Kirjoilla on tosiaan aikansa ja paikkansa.

Tarina alkaa murheellisesti, kun erään pariskunnan lapsi on kuollut pinnasänkyyn. Heiltä on kuollut jo kaksi aiempaa lasta, ja komisario Nelson haistaa palaneen käryä. Kaksi kuollutta pienokaista voi olla onnettomuus, mutta kolmas on ehdottoman epäilyttävää.

Samaan aikaan Ruth on tehnyt merkittävän löydön: hän on kaivanut esiin Koukkumuoriksi kutsutun vanhan rikollisen haudan ja televisio on kiinnostunut. Pian Ruth huomaa olevansa tv-tähti vastoin tahtoaan. Laitoksen itseriittoinen Phil on taasen hypätä henkseleistään, kun pääsee paistattelemaan huomiossa.

Pian alkaa tapahtua lisää, sillä pieni Poppy Granger siepataan kotoaan. Etsinnät käyvät kuumeisina, sillä jäljellä on vain lappu itseään Lastenkaitsijaksi kutsuvalta henkilöltä. Kauhu koskettaa myös Judyn perhettä, ja hänen elämänsä tulee taitekohtaan.

Voi miten nautinkaan tähän tuttuun maailmaan uppoamisesta! Sarjat ovat siitä hyviä, että niihin voi vain hypätä ja antaa tarinan kuljettaa, kun henkilöhahmot ovat jo tuttuja. Kuten olen ennenkin kehaissut, Griffiths osaa luoda hahmoistaan hyvin eläviä. Sivuhenkilötkään eivät jää ohuiksi statisteiksi, vaan tarinaa kuljetetaan myös heidän kauttaan ja heidänkin elämänsä menee koko ajan eteenpäin. Oikeastaan tässä osassa Ruth vähän jää muiden hahmojen jalkoihin, mutta se ei minua itse asiassa edes haitannut. Luin mieluusti varsinkin lempparini Cathbadin kuulumisia. Hänellekin tapahtuu isoja asioita tässä osassa. Griffiths osaa kuvata maailmaa hyvin erilaisten henkilöiden kautta. Kertojanäänet eivät missään vaiheessa sekoitu toisiinsa. 

Lopun kiitossanoissa kirjailija vielä kertoo, mikä on totta ja mikä kuvittelua. Koukkumuoria esimerkiksi ei ole oikeasti olemassa, mutta hänellä on historiassa monia vastineita. On myös vaikea uskoa, että North Norfolkissa ei oikeasti ole yliopistoa, niin elävä se on mielessäni näiden kirjojen myötä. 

Tässäpä todellista cozy crimea sen ystäville. Vaikka kirjan aiheena on lapsille tapahtuva paha, mitään varsinaisia raakuuksia tässä ei kuvata. Hätää koetaan, mutta vastapainona on loputon määrä teetä ja oluttuoppeja sekä karunkauniita maisemia.