Liv Strömquist - Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan

 Ruotsinkielinen alkuperäisteos Den rödaste rosen slår ut (2019). Suomentanut Helena Kulmala. Sammakko 2021.

Olen juuri lukenut vallan erinomaisen sarjakuvan! Tämä teos oli niin hyvä, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. 

Strömquist käsittelee tässä albumissa nykypäivän länsimaisen kulttuurin suhdetta rakkauteen ja rakastumiseen. Lukija johdatetaan aiheeseen kuvaamalla Leonardo di Caprion sarjamaista suhtautumista uimapukumalleihinsa - aina tulee ero ja aina löytyy uusi korvaava kappale. Tämä ihmiskäsitys on teoksen ytimessä: missä vaiheessa myös ihmisistä tuli kulutustuotteita?

Sarjakuvassa pureudutaan kapitalismin ilmiöihin ja lainataan monien filosofien ja sosiologien ajatuksia aiheesta. Strömquist kuvaa kiehtovasti länsimaisen kulttuurin muutosta 1800-luvulta tähän päivään. Kun 1800-luvulla miehen kuului olla kiihkeä rakkauden tunteissaan, kertoa niistä ja pitää rakkauden lupaus, on nykypäivän cool mies aivan päinvastainen. Paras tapa pitää statusta yllä on pitää yllä emotionaalista etäisyyttä toiseen ihmiseen. Muoti-ilmiöiksi ovat nousseet avoimet suhteet, epämääräinen seksin harrastaminen ja päämäärätön hengailu. 

Taitelija myös kritisoi feminismiä tässä uudessa ajassa, jossa kaikki on kaupan. Naisen uudeksi hyveeksi on tullut olla kuten mieskin, siis ennen kaikkea cool ja emotionaalisesti saavuttamaton, "rento muija". On myös mielenkiintoista, miten entisaikaan juuri naisten kuului olla tunteissaan pidättyväisiä, mutta nykyään tunteikkuus päinvastoin leimataan hyvin naiselliseksi ilmiöksi. 

Strömquist kuvaa myös loppumattoman järkeilyn vaikutusta rakastumiseen. Lopputulos on negatiivinen, sillä järkeily himmentää tunteita. Nykyajan ainakin olevinaan tieteellisessä ilmapiirissä on trendikästä ja oikein analysoida omat tunteet puhki ja tehdä plus/miinuskartoitus mahdollisesta tulevasta kumppanista. Tällainen toiminta tuhoaa rakkauden mysteerin.

Minusta on todella hienoa, että tähän aiheeseen on nyt tartuttu. Rakkaus on kuitenkin meitä kaikkia kannatteleva voima monissa ilmenemismuodoissaan. Olen itse huolissani siitä, miten paljon varsinkin nuorissa ihmisissä on sitoutumiskammoisia yksilöitä. Osa ihmisistä on deittaillessa kuin lapsi karkkikaupassa: mitään ei osaa valita kun aina löytyy jotain (muka) parempaa. 

Omasta mielestäni elämme rakkauden suhteen suorastaan banaalia aikakautta. Olemme rikkoneet tai rikkomassa jotakin, joka on meitä yhdessä pitävä liima. Lopputulos on kasvava määrä onnettomia ihmisiä, jotka koettavat käyttäytyä itsevarmasti.

Olen myös vaikuttunut Strömquistin tietomäärästä. En enää valitettavasti muista, mikä ajatus oli kenenkin ajattelijan päästä, mutta erityisesti minua kosketti ajatus minän kuolemasta rakastuessa. Albumissa todetaan, että englannin ilmaisu "fall in love" on hyvin kuvaava: rakkaus on kontrolloimatonta ja se iskee ihmiseen voimakkaasti. Ihmisen tulisi päästää irti narsismistaan ja kerrankin antautua tunteelle, panostaa rakkauden välittämiseen eikä sen vastaanottamiseen.

Suosittelen ehdottomasti tätä sarjakuvaa! Tekstiä on kieltämättä melkoisen paljon sarjakuvaksi, mutta itse olen aivan myyty. Haluan lukea myös muut Strömquistin sarjakuvat.