Ilkka Karisto - Vuosi ilman nettiä

 "Viimeistelen kolumnin aamupäivän aikana ja lähden viemään sitä kollegalleni. Tavallisesti teksti siirtyisi päätteeltä toiselle muutamassa sekunnissa, mutta tällä kertaa luovuttamisoperaatio kestää kaikkinensa lähemmäs kolme tuntia ja siihen sisältyy kymmenen kilometriä polkupyöräilyä, pitkä yhteinen lounas meksikolaisen ravintolan aurinkoisella terassilla, hieman lisää plkupyöräilyä, kahvinkeittoa ja vapaata seurustelua sekä lopulta itse suorite, muistitikun liittäminen kollegan tietokoneeseen. Järjetöntä, sanoisi joku työelämä tehostaja. Toisaalta tuon kolmituntisen aikana sain hyötyliikuntaa ja ehdin nauttia elämästä yhdessä hyvän ystäväni kanssa, mikä sekään ei näinä päivinä ole enää itsestäänselvyys."

Kansi: Teemu Junkkala / gstj.fi. WSOY 2021.

Ilkka Karisto on toteuttanut sen, mistä ehkä jotkut meistä ovat joskus haaveilleet: irrottautunut vuodeksi netistä. Karisto on tympääntynyt siihen, miten paljon aikaa varsinkin puhelimen selailuun menee ja miten poukkoilevaa hänen nettikäyttäytymisensä on. Mutta kuinka homma luonnistuu?

Käy pian ilmi, että perheellisen miehen on turvauduttava monessa kohtaa puolisoonsa, joka edelleen on netissä. Lasten harrastukset ja koulu vaativat netissä viestintää, varsinkin kun korona iskee päälle ja oppilaat pannaan etäkouluun. Monessa muussakin kohtaa Karisto tarvitsee avitusta joltain läheiseltä.

Kuitenkin hän pääsee irrottautumaan ja tekee siitä mielenkiintoisia havaintoja. Alku on yllättävän helppo ja aikaa tuntuu siunaantuvan valtavasti. Kuitenkin hän miettii jatkuvasti omaa netittömyyttään. Koronan vallatessa myös Suomea ja rajoitusten tullessa tulee hyvin yksinäinen olo. Kun ihmisiä ei saa tavata eikä ole netissäkään, ovat kontaktit lähinnä oma perhe ja ulos myyvien ravintoloiden myyjät. 

Monessa kohtaa Karisto joutuu käyttämään asioihin paljon aikaa, koska ei ole netissä. Laskujen maksaminen pankissa on omanlaisensa operaatio, samoin sen selvittäminen puhelimitse, onko tilillä katetta kun kortti ei pelitä. Tässä korostuu netin hyvä puoli: joissain asioissa se oikeasti nopeuttaa asiointia.

Sen sijaan jatkuva häly ja tauhka puuttuvat suloisesti Kariston elämästä. Hän on siitä jo valmiiksi poikkeuksellinen tälle ajalle, ettei hän kuulu somekanaviin. Kuitenkin hän omien sanojensa mukaan salakatselee erityisesti Twitteriä. Facebookiin ja Instagramiin hän ei ole kuulunut koskaan.

Koin kirjan varsin kiinnostavana ja inspiroivana. Olen viime aikoina miettinyt aika paljon omaa netinkäyttöäni. Olen sen verran vanha kuitenkin ja sen verran syrjäkyliltä alun perin, että meille netti tuli vasta 2004, kun olin 10-vuotias. Se lisäksi toimi miten sattui. Minulla on siis selkeitä muistikuvia ajasta, kun en tiennyt, mikä netti on. Kuitenkin nyt kun olen kohta 28-vuotias, olen viettänyt netissä häkellyttävän ison osan ajastani. Varsinkin kun some ja älypuhelimet keksittiin, nettiaika lisääntyi valtavasti.

Olenkin nyt tehnyt tiliä itseni kanssa ja alkanut harkita ainakin Instagramista poistumista. Se tuntuu turhimmalta ja aikaa vievimmältä kanavalta. Ainakin blogini sivun poistan, kun lanuhaaste on saatu taputeltua ja arvonta suoritettua. Facebookista en aio poistua, sillä aidosti pidän siitä kanavasta ja sen ryhmistä. Haluan myös pysyä kärryillä ystävien ja sukulaisten elämästä. Voisin kuitenkin huomattavasti vähentää sielläkin viettämääni aikaa. 

Netin käyttöön tottumisesta kertoo paljon sekin, että jo lyhytaikaisempi poistuminen sen kuvioista tuntuu jännältä ja erikoiselta. Tässä taannoin vietin netittömän vuorokauden lomallani ja tuntui aika hämmentävältä jättää puhelin eri huoneeseen äänettömälle. Samalla se tuntui ihanalta! Ei pongahtelevia ilmoituksia somekanavissa, ei sähköposteja, ei viestejä, ei ylimääräisiä ääniä. Aika paljon tuli vain pötköteltyä lukemisen lomassa ja mietittyä rauhassa niitä näitä. Suosittelen!

Myös Karisto huomaa projektinsa edetessä, että läsnäolo on aivan erilaista kuin ennen, sen huomaa myös puoliso. Lasten kanssa tulee oltua ihan eri lailla kuin ennen. Karisto pohtiikin myös vanhemmuutta ja nettiä jonkin verran kirjassaan.

Toimittajana kirjoittajalla on myös ajatuksia uutisista ja uutisartikkeleista. Some ja netti on saanut aikaan sen, että joka tuutista pusketaan koko ajan uutta tietoa eikä pitkäjänteisemmälle toimittamiselle ole aikaa eikä rahaa. Tämä ilmiö huolestuttaa myös minua. Nykyään lähinnä Ylellä ja Helsingin Sanomilla on resursseja toimittaa pitempiä ja pohtivampia juttuja. Tällainen kehitys ei tee hyvää kellekään meistä. Tämä sekopäisenä laukkaava aika tarvitsisi nimenomaan hidastamista ja pohdintaa, ei enää yhtään uutta klikkiotsikkoa ja höpöhöpö"journalismia". 

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Se on jaettu eri päiviin, jolloin taitto on verrattain ilmavaa ja lukeminen sujuvaa. Karistolla on mielestäni kiinnostavia ajatuksia monestakin eri asiasta.