Ilkka Virolainen ja Harri Virolainen - Vapaudu tukahdutetuista tunteista

 "Tunnetyöskentelyyn liittyvä oppiminen ei koske ainoastaan tunteiden vaikutuksien tiedollista oppimista tai tunteiden vapauttamisen tapoja koskevia teknillisiä seikkoja. Tunnetyöskentelyssä suuri osa oppimisesta liittyy poisoppimiseen. Tunteisiin on sidottuna paljon erilaisia toimimattomia ajattelumalleja ja uskomuksia aina identiteettitasolle asti. Täten vapauttamalla tunteita tapahtuu poisoppimista, rajoittavien uskomusten pudotessa pois. Samalla kykenee eri tilanteissa toimimaan rakentavammin."

Kustannustoimittaja: Satu Riihelä. Kansi: Jonna Nisu. Taitto: Keski-Suomen Sivu Oy. Viisas Elämä 2020.

Harri ja Ilkka Virolainen ovat kirjoittaneet tuhdin lukupaketin tunteiden vapauttamisesta. Kirja on jaettu kolmeen osaan: Lähtökohtia tunteiden kokemiseen, Tunteet elämän eri osa-alueilla ja Keinoja tunteiden käsittelyyn.

Kirjan johtavana teemana on vastuunotto omista tunteista ja omasta itsestä. Vain ihminen itse voi vapauttaa itsensä tukahdutetuista tunteista. Prosessi voi kestää kauankin, mutta pääasia on aloittaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Kirjoittajat huomauttavat, ettei tunnetyöskentely tietenkään poissulje muita asioita, kuten rikosilmoituksen tekemistä, jos asia liittyy itselle tapahtuneeseen rikokseen.

Toinen keskeinen teema on joustava suhde tunteisiin. Niitä ei tulisi vältellä eikä toisaalta rypeä niissä. Kirjoittajat käyttävät metaforana taivasta, jossa liikkuu edestakaisin pilviä. Pilvet ovat tunteita, jotka ideaalitilanteessa tosiaan liikkuvat pois eivätkä jää pimentämään taivasta. Tunteista olisi hyvä osata myös päästää irti sen ohella, että lopettaa niiden välttelyn.

Kirja suorastaan pullistelee viitteitä erilaisiin tutkimuksiin, jotka liittyvät terveyteen ja tunteisiin. Tunteet todella pakkautuvat kehoon ja voivat edesauttaa sairauksia, jos asialle ei tee mitään. Se voi aluksi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta tukahdutetut tunteet aiheuttavat esimerkiksi lihasjumeja, joilla voi olla pitkällä aikavälillä todella suuri vaikutus terveyteen. Vapauttamattomat tunteet myös helposti aiheuttavat erilaista psyykkistä oireilua, kuten lohtusyömistä, juomista ja seksin pakonomaista harrastamista. Näissä kaikissa on omat riskinsä terveydelle.

Onkin mielenkiintoista, miten vähitellen vanhat hoitomuodot näyttävät tulevan lähemmäs koululääketiedettä. Aiemminhan tunteiden osuutta on helposti pidetty vähän huuhaana, mutta nyt on jo kertynyt tutkimusnäyttöä siitä, että tunteilla todellakin on iso merkitys sairastavuuteen ja hyvinvointiin. Suomalaiset eivät tunnetusti ole ihan kauhean hyviä tunteiden kanssa. Kirjassa sivutaan myös traumojen periytymistä, josta on saatu viime aikoina uutta tutkimustietoa. Traumat periytyvät monin tavoin, ja ei ole höpsöttelyä, että esimerkiksi sotatraumat vaikuttavat vielä monta sukupolvea eteenpäin.

Hieman olisin kaivannut tarkempaa tietoa itse prosessista eli että miten se tunteen kokeminen ja vapauttaminen tapahtuu. Läheskään kaikille tämä ei ole itsestään selvää. Tein kuitenkin parhaani ja kokeilin tunteen vapauttamista eräässä vaikeassa asiassa. Heti tunsin kipua keskiselässä, jossa minulla on kroonisia jumeja. Syvähengityksellä sain kerrankin lihakset vähän rentoutumaan. 

Uskallankin siis suositella tätä teosta ihan kaikille. Harva meistä on missään mestaritasolla tunteidensa kanssa, varsinkin kun kulttuurimme ei ole tunneilmaisulle kovin avoin. Toivottavasti uudet sukupolvet tuovat tässäkin asiassa muutosta.

Kommentit

ketjukolaaja sanoi…
Olen kyllä harjoittanut viime aikoina melko tavalla tätä tukahdutettujen tunteitteni vapauttamista. Varsinkin tätä sattuu kun ajan autoa. Neuvon kovaäänisesti karjumalla niitä autoilijoita, jotka tuntuvat liikenteessä huomioivan lähinnä itsensä.
No tämä olisi kyllä ihan minun kirjani! Olen varsinainen tukahdutettujen tunteiden ammattilainen. Ja selvähän se, että ne tunteet pakkautuvat kehoon. Kun esim. ihmisiä kuolee, enkä uskalla alkaa surra, elimistöni menee jumiin moneksi kuukaudeksi. Ja tämä oli vain yksi esimerkki. En tiedä miksi pelkään surua niin kauheasti. On kai niin vähän voimavaroja, ettei surua kestäisi kohdata. Pitäisi kyllä lukea tämä kirja, kiitos vinkistä!
Anki sanoi…
Ketjukolaaja: Ihan tätä liikenneraivoa ei kirjassa mainittu tunteiden vapauttamisena :D

Kirjarikas elämäni: Ole hyvä vinkistä! Itse tosiaan havaitsin kirjan ajatuksen hyvin toimivaksi omassa elämässäni.
Mai Laakso sanoi…
Olen lukenut Virolaisen kaksosveljeksiltä tietokirjan Anteeksianto. Tämäkin kirja on ollut pitkään lukulistalla. Olen itsekin taitava piilottamaan tunteitani, sillä menen hiljaiseksi. Tunteista lukeminen voisi hieman avata, miksi oikein hiljenen.
Anki sanoi…
Ahaa, heillä on sellainenkin kirja, kiitos vinkistä!
Tästä teoksesta voisi varmaan ollakin sinulle apua. :)
LauraKatarooma sanoi…
Mulla on tää lukulistalla. Luin muuten ihan äsken Kristin Neffin kirjan Itsemyötätunto ja siinä oli keinoja tunteiden kanssa toimimiseen. Ne meni mulla käyttöön.
Anki sanoi…
Kiitos vinkistä, minäkin voisin joskus lukea sen!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen