Suvi Auvinen - Kaltainen valmiste

 "Minä olen suhteessa, jossa ajattelen olevani loppuelämäni. Se ei tarkoita, että kaikki tätä edeltäneet suhteet olisivat olleet vääriä. Hän tuntuu kuitenkin Nyt Niin Oikealta, etten näe horisonttia, jossa häntä ei olisi. Hän on edessäni aukeava maisema, kokonaisuudessaan. Minä olen uuden äärellä. Suhde on kestänyt pidempään kuin yksikään aiempi suhteeni. Kymmenet ihmiset vilisevät editseni, sadat yöt eri ihmisten syleissä. Ne eivät ole vähemmän arvokkaita kuin elämänkumppanuus, ne ovat eri. Eri tavalla Oikeita."

Kansi: Tero Ahonen. Kosmos 2021.

Olen esseiden ystävä ja tutustuin mielenkiinnolla tähän Suvi Auvisen teokseen. Auvinen on ollut melko paljon julkisuudessa, mutta mitään selkeää kuvaa minulla ei hänestä ollut. Muistin vain sen, että hän on anarkisti ja samaan aikaan töissä konsulttina. Potentiaalisesta kiinnostavaa siis!

Auvinen avaa ajatteluaan laajasti esseissään. Anarkismi (ja kannessakin näkyvät pulut) ovat punaisena lankana. Kirjoittajalle rakkaus on olennainen polttoaine anarkismissa. Tätä ei välttämättä tulisi ensimmäiseksi ajatelleeksi, mutta asia selkeytyy kirjaa lukiessa.

Tässä en kuitenkaan nyt pureudu sen kummemmin anarkismiin, sillä minua kiinnostivat enemmän muut asiat. Erityisesti tuo ensimmäisenä oleva sitaatti tuntui minusta todella hyvältä lukea. Se resonoi, niin kuin nykyään on tapana sanoa. En itse ole elänyt hirveän pitkissä suhteissa ja joskus se on hävettänytkin. Siitä huolimatta olen tuntenut paljon, kokenutkin aika paljon, saanut ja menettänyt. Erityisesti pidän ajatuksesta, että kaikilla suhteilla on ollut merkitys. Se, että ne ovat loppuneet, ei tarkoita sitä, että ne olisivat muuttuneet jotenkin arvottomiksi. Sillä kun asiaa tarkemmin ajattelee, miksi niin kävisikään?

Paljon ajatuksia herätti myös dyykkaus. Olen itse sillä tavalla keskiluokkainen taustaltani, ettei dyykkaus ole käynyt mielessäkään. Auvinen on tehnyt dyykkausta ihan hengenpitimikseen, sillä hän ei katsonut hyväksi aikanaan ottaa opintovelkaa ja raha oli tiukassa. Hän on tehnyt absurdeja löytöjä:

"5. Öljyn lähde

Roskiksesta löytyi laatikollinen extra virgin -oliiviöljyjä. 12 kappaleen laatikosta oli hajonnut yksi pullo. Sen sijaan, että muut pullot olisi otettu sivuun, huuhdeltu ja laitettu myyntiin, oli koko laatikko heitetty roskiin. Parasta ennen -päivämäärään oli öljyillä matkaa pari vuotta."

"2. Kulttuurishokki

Vein venäläisen ystäväni dyykkaamaan hänen kotinsa lähellä olevan kaupan taakse. Avasimme pikkukaupan biojäteastian. Se oli täynnä sinä päivänä leivottua leipää: sämpylöitä, patonkeja, ruisleipää. Ystäväni purskahti itkuun. Leipä on meille pyhä. Miksi se on heitetty pois? Ettekö te kunnioita elämää tämän enempää?"

Varsinkin jälkimmäinen ote saa aikaan kurkkua kuristavan tunteen. Mikä meitä vaivaa? Mikä systeemiämme vaivaa, kun heitämme aivan syömäkelpoista ruokaa hukkaan? Ja samalla muualla maailmassa kuolee ihmisiä nälkään! Olemme totisesti piloille hemmoteltuja kakaroita. 

Myös Auvisen ajatukset seksistä olivat kiintoisia. Hän oli lapsena nähnyt pornoa, jossa oli naisista tehty joulukuusi. Näky ei traumatisoinut, vaan avasi oven omaan nautintoon. Pieni Suvi tajusi omaavansa saman elimen kuin elokuvan naiset, ja hän katsoi heitä himoiten, eikä kokenut omaa oloaan esineellistetyksi. Tämä on mielenkiintoinen kokemus ja puheenvuoro naiselta! Lisäksi Auvisen huomiot biseksuaalisuudesta ovat huomionarvoisia. Auvinen ei pelkää huomauttaa, että heterojen ohella myös homot heittävät paskaa niskaan. Ei ole tarpeeksi hetero eikä tarpeeksi homo. En itse katso tarpeelliseksi luokitella seksuaalisuuttani, mutta tunnistan ilmiön. Yhden rumimmista kirjoituksista biseksuaalinaisista olen lukenut avoimesti lesbon naisen blogista.

Lopuksi haluan vielä panna sitaatin häpeästä. Häpeä on meille kaikille epäilemättä tuttu tunne, ja usein tunnemme sitä ihan turhaan. Auvinen kirjoittaa näkymättömästä yleisöstä, joka muka seuraa toimintaamme ja tuomitsee. Tosiasiassa mitään yleisöä ei olekaan. Ihmisiä ei juurikaan kiinnosta toisten toilailut, ainakaan yleensä.

"Jos kuitenkin luopuu siitä ajatuksesta, että on uniikki, verraton ja kiinnostava, voi saavuttaa tilan jossa ulkopuolisten kuviteltu huomio ei enää rajoita omaa tekemistä."