Koko Hubara - Ruskeat tytöt - Tunne-esseitä
"Minun tarinani, päinvastoin kuin monet tuntuvat luulevan, ei ala siitä, kun vanhempani kohtasivat. Mitä luulet, kuinka moni kantasuomalainen joutuu aloittamaan vähintään joka toisen uuden tuttavuutensa kertomalla omaan hedelmöittymiseensä johtaneet tapahtumat? Miksi meillä sitten olisi jokin maaginen, mystinen kyky muistaa myös kohdunaikaiset tapahtumat ja sitä edeltävät tapahtumat?"
Like Kustannus 2017.
Jotkut kirjat ovat samastuttavia ja jotkut eivät. Jotkut kertovat juuri sen mitä haluamme kuulla. Jotkut taas kertovat sen, mikä meidän pitää ehdottomasti kuulla ja mikä on meille vain terveellistä. Ruskeat tytöt kuuluu viimeksi mainittuun kategoriaan.
Koko Hubara avaa maailmansa hätkähdyttävän paljaasti ja aidosti. Hän kamppailee häpeän ja hiljaisuuden kanssa, mutta on päättänyt kirjoittaa. Siksi, etteivät Suomessa elävät ruskeat tytöt olisi enää yksin. Mielestäni Hubara onnistuu tavoitteessaan ja ylittääkin sen.
Hänen tunne-esseensä käsittelevät ruskeuteen liittyviä erilaisia asioita. Silmiä avaavia kaikki. Minun on valkoisena vain hyväksyttävä, että en voi samastua enkä tavoittaa aivan kaikkea. Yritän, mutta yritykseni jää vain yritykseksi. Silti opin paljon.
Tulen lukiessani myös hyvin surulliseksi. Monessa esseessään Hubara kertoo, miten hän ei löydä itseään kirjallisuudesta. Ei varsinkaan suomalaisesta. Suomessa ruskeita tyttöjä ei periaatteessa ole olemassakaan, vaikka he ovat olleet täällä ties kuinka kauan. Afroamerikkalainen kirjallisuus ja hip hop tuovat jonkinlaisia samastumisen kohteita, mutta eivät täydellisiä. Toivon sydämeni pohjasta, että meidänkin kirjallisuuskenttäämme tulisi pian uudenlaisia ääniä, ruskeiden ihmisten kirjoja ruskeille ihmisille. Haluaisin itsekin lukea niitä.
Myös median yksipuolisuus tulee esille. Suomalaisuus on edelleen pitkälti vitivalkoista, ja erivärisiä ihmisiä tuodaan esille lähinnä erinäisten tragedioiden kohdalla. Mutta ruskeat (ja myös muut) ihmiset tarvitsisivat ihan arkisia samastumiskohteita. Oman näköisiään ihmisiä mainoksiin, naistenlehtiin, toimittajiksi, päätoimittajiksi, poliitikoiksi, johtajiksi ja niin edelleen.
Tärkeää on, että me kaikki voimme olla mukana luomassa muutosta. Erityisen katseen kohdistan opinto-ohjaajiin. Lopettakaa erinäköisten tyttöjen painostaminen lähihoitajiksi! Kannustakaa heitä ja myös tietenkin poikia tavoittelemaan suuria. Ja me valkoiset suomalaiset voisimme aloittaa siitä, että emme heti puhuttele muun näköisiä ihmisiä automaattisesti englanniksi ja utele heidän taustoistaan. Annetaan heidän tuntea itsensä suomalaisiksi.
Kommentit
Todellakin, näistä aiheista on tärkeää lukea. Tällä hetkellä alkaa jo olla jonkin verran hyviä teoksia ihan suomeksikin.