Lukutuulia ja lukukaveri

 Tässä on vanhempieni toinen kissa Pilvi. Hän on kovin seurallinen tyttö ja välillä "sabotoi" lukutuokioitani. Onhan kissan rapsutus tärkeämpää kuin mikään muu!

Olen lukemisissani helposti innostuva ja nyt onkin monta teosta kesken. Britt Bennettin Mikä meidät erottaa on hyvässä vaiheessa, mutta vähän jumittaa. Luin Desireen ja hänen tyttärensä osioita mielenkiinnolla, mutta tämänhetkinen Stellan näkökulma jostain syystä hangoittelee vastaan. Aion minä sen kuitenkin lukea loppuun, kyseessä on selvästi laatukirja.

Olen myös hypähtänyt Ruth Gallowayn mukaan (Elly Griffiths). Maan alla on ihan alkutekijöissään vielä, mutta kyllä se siitä etenee.

Lisäksi luen Katja Myllyviidan teosta Tunne tunteesi, jota LauraKatarooma esitteli juuri blogissaan. Sattui kuin maagisesti olemaan palautushyllyssä, joten pitihän se napata. Ajattelin sijoittaa sen Helmet-haasteessa kohtaan toisen lukijan suosittelema, vaikkei Laura sitä ihan suoraan minulle suositellutkaan. Mutta varmasti hän mielessään ajatteli niin! :D Eihän haasteiden täyttäminen liian ryppyotsaista saa olla.

Olen muutenkin vähän kikkaillut Helmetin kanssa, kun olen lukenut niin paljon nyt tietokirjoja. Yllättävän ketterästi niitäkin saa ujutettua mukaan. Ja olihan edellinen vuoden 2020 haaste minulla pullollaan Terry Pratchettin Kiekkomaailma-kirjoja. En olisi aloittaessani uskonut, että niin monta hänen kirjaansa saa mahtumaan mukaan.

Nyttemmin minua vähän harmittaa, etten ole muistanut postauksissani kirjoittaa, mihin kohtaan Helmetiä kirjan panen. Mutta sille ei nyt oikein mahda enää mitään. Olen täyttänyt muuten haasteesta jo puolet, jee!

Muut haasteet ovat jääneet nyt vähän lapsipuolen asemaan, kun olen mennyt omien mielihalujeni mukana. En ole osannut edes päättää, mitä luen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Jotain varmaan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haasteestani. Vanhus ja meri olisi houkuttelevan ohut, mutta siitä puuttuu sen vuoksi haasteen tuntu. Olen aiemmin lukenut haasteeseen tiiliskiviä, ehkäpä taas tälläkin kertaa.

Tiiliskiviin minulla on ristiriitainen suhde. Toisaalta sellaiseen on parhaimmillaan ihanaa upota, toisaalta taas ne ovat pelottavia paksuudessaan. Tuntuu vaikealta aloittaa, kun luettavaa on niin paljon. Vaikka tosiasiassa minun lukutahdillani sellaiseenkaan ei monesti mene pitkään. Huomaan bloggaamisen vaikuttavan aika paljonkin lukemisiini: tulee valittua ohuempia kirjoja, jotta saisi mahdollisimman paljon juttuja tänne. Mälsää! Ihan hyvinhän voisi vaikka päiväkirjanomaisesti kertoa lukumatkastaan palasissa ja vaikka lopuksi tehdä yhteenvedon. Siinäpä olisikin ideaa!

Kuten sanottua, kirjoittamiseni hakee tällä hetkellä muotoaan ja tämä oli nyt tällaista tajunnanvirtatyyppistä asiaa. Mielessäni muhii ajatuksia lempikirjailijoideni esittelyistä. Mieluusti promoaisin vaikkapa Vígdis Grímsdóttirin teoksia. Hän on jäänyt aivan paitsioon, tosin kirjojakaan ei ole ainakaan suomennettu viime vuosina, jos niitä on ylipäänsä tullut. Pysykää kuulolla!