Surusta vesilintu nousee siivilleen

-

 "Juuri ennen sateen tuloa

meren kasvot kirkastuvat"

Heidi Liehun runokokoelma Surusta vesilintu nousee siivilleen (WSOY 2009) on kaunis ja surumielinen teos. Luonto on lähellä, se kietoutuu runonpuhujan mieleen. Kaikkialla luonto on läsnä ja runonpuhuja tarkkailee sitä. 

Luonnon ilmiöt saavat omanlaisiaan symbolisia merkityksiä. Varsinkin puut ja kukat ovat paljon esillä. Minkäänlaista imelyyttä tässä ei ole, kaikki on särkyvällä tavalla kaunista.

Panen tähän itseäni eniten koskettaneen runon:

"Ja vesi ottaa taivaan syliinsä

ja heiluttaa sitä kuin

                    kehdossa

    kunnes se unohtaa oman vahvuutensa

ja jättää maan hämärän haltuun

           ja illassa harhailevien kulkukoirien

         ja väriseväsiipisten

      hyönteisten

ja unten merieläinten haltuun

   Taivas

   nukkuu, se on unohtanut valon"

Kommentit

aino harjula sanoi…
Tähän teokseen voisi tutustua, kuulostaa 'ymmärrettävältä' runoteokselta ja kielikuvat luonnosta kiehtovilta. Esimerkkirunosi on tosin minulle turhan pessimistinen,mutta ymmärrän tunteen ja säkeiden puhuttelevuuden.
23. maaliskuuta 2022 klo 9.46
Kirjarikas elämäni sanoi…
Kiitos hyvästä lukuvinkistä, tämä kuulostaa ihanalta ja juuri minun tyyppiseltäni! Olen lukenut Heidi Liehun romaanin Café Mandarin ja pidin siitä paljon, mutta en tiennytkään, että hän on julkaissut myös runoja.
23. maaliskuuta 2022 klo 10.25
Anki sanoi…
Aino: Näistä runoista kaikki eivät ole synkkiä, hieman surumielisiä ja melankolisia kylläkin. Kannattaa tutustua!

Kirjarikas elämäni: Uskon, että pitäisit tästä! Liehulla on myös runokokoelma Luumupuu kukkii, se muistelee sinua. Siitä pidin vieläkin enemmän.
23. maaliskuuta 2022 klo 11.02
Heidi H. / Kirjahamsterin lukuvinkit sanoi…
En ole osannut oikein tarttua runoteoksiin, vaikka samalla pidän runollista ilmaisua hyvin voimakkaana kokemuksena. Ehkä pitäisi antaa tilaisuus lukien yhden runon aina päivässä kuten Kalevalan kanssa tuli tehtyä :)
26. maaliskuuta 2022 klo 17.39
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

-
Kuva
 "Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana." Otava 2020. Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen. Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan? Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan
Lue lisää

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

-
Kuva
  Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Syksy saapuu vähitellen ja on hyvä hetki alkaa pohtia tulevaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta. Jo perinteeksi muodostuneessa tapahtumassa luetaan puolivuosittain jokin klassikko ja kirjoitetaan siitä. Klassikosta postataan 31.1.2024 . Ilmoittaudu mukaan kommenteissa. Ei haittaa, jos et vielä tiedä tarkalleen, mitä aiot lukea. Alla kattavammat ohjeet. Lämpimästi tervetuloa! Klassikkohaasteen viralliset säännöt: - Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea (mutta et ole vielä lukenut), ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) - Lue valitsemasi klassikko. - Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2024 . Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. - Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä! - Toista kohta neljä useasti! Muita tärkeitä juttuja
Lue lisää

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

-
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme. Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle. - Tommy Tabermann - 
Lue lisää