Surusta vesilintu nousee siivilleen

 "Juuri ennen sateen tuloa

meren kasvot kirkastuvat"

Heidi Liehun runokokoelma Surusta vesilintu nousee siivilleen (WSOY 2009) on kaunis ja surumielinen teos. Luonto on lähellä, se kietoutuu runonpuhujan mieleen. Kaikkialla luonto on läsnä ja runonpuhuja tarkkailee sitä. 

Luonnon ilmiöt saavat omanlaisiaan symbolisia merkityksiä. Varsinkin puut ja kukat ovat paljon esillä. Minkäänlaista imelyyttä tässä ei ole, kaikki on särkyvällä tavalla kaunista.

Panen tähän itseäni eniten koskettaneen runon:

"Ja vesi ottaa taivaan syliinsä

ja heiluttaa sitä kuin

                    kehdossa

    kunnes se unohtaa oman vahvuutensa

ja jättää maan hämärän haltuun

           ja illassa harhailevien kulkukoirien

         ja väriseväsiipisten

      hyönteisten

ja unten merieläinten haltuun

   Taivas

   nukkuu, se on unohtanut valon"

Kommentit

aino harjula sanoi…
Tähän teokseen voisi tutustua, kuulostaa 'ymmärrettävältä' runoteokselta ja kielikuvat luonnosta kiehtovilta. Esimerkkirunosi on tosin minulle turhan pessimistinen,mutta ymmärrän tunteen ja säkeiden puhuttelevuuden.
Kiitos hyvästä lukuvinkistä, tämä kuulostaa ihanalta ja juuri minun tyyppiseltäni! Olen lukenut Heidi Liehun romaanin Café Mandarin ja pidin siitä paljon, mutta en tiennytkään, että hän on julkaissut myös runoja.
Anki sanoi…
Aino: Näistä runoista kaikki eivät ole synkkiä, hieman surumielisiä ja melankolisia kylläkin. Kannattaa tutustua!

Kirjarikas elämäni: Uskon, että pitäisit tästä! Liehulla on myös runokokoelma Luumupuu kukkii, se muistelee sinua. Siitä pidin vieläkin enemmän.
En ole osannut oikein tarttua runoteoksiin, vaikka samalla pidän runollista ilmaisua hyvin voimakkaana kokemuksena. Ehkä pitäisi antaa tilaisuus lukien yhden runon aina päivässä kuten Kalevalan kanssa tuli tehtyä :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Runohaaste Eino Leinon ja runon ja suven päivänä 6.7.2023!