Eeva Kilpi - Kiitos eilisestä

Ah ihana Eeva Kilpi! Hänellä on aina viisaita sanoja meille. Tässä kokoelmassa Kiitos eilisestä (WSOY 1996) hän kertoo kuolleesta äidistään, vanhuudesta, rakkaudesta ja pasifismista. 

Välillä hämmästyin sitä, miten rohkeasti Kilpi kirjoitti intohimostaan, jopa ihmisen elimistä. Jotenkin hänellä on sellainen ihanan viisaan mummon maine ja julkikuva, etten osannut odottaa sitä. Ei se kuitenkaan mitään, hienosti hän näistäkin aiheista kirjoittaa!

Tässä ajassa erityisen ajankohtaisia ovat runoilijan huomiot Venäjästä. Kirjan kirjoittamishetkellä Neuvostoliitto on jo muuttunut Venäjäksi, ja Kilpi manailee suomalaisten rähmällään oloa. Myös menetetty Karjala vilahtelee kirjan sivuilla.

Huomioni kiinnitti myös se, miten kauniisti Kilpi kirjoittaa myös entisistä rakkauksistaan. Siitä tuli hyvä olo. Niin paljon maailmassa on kyräilyä ja vihamielisyyttä, joten oli ihanaa lukea arvostuksesta. Siitä aiheesta haluan myös jakaa teille runon:

"Junassa, jossakin missä se hidastaa kohdatakseen

toisen junan ja pysähtyy hetkeksi odottamaan sitä:

            Jos entinen mieheni eläisi

            minä rupeaisin tapailemaan häntä,

            haluaisin jutella hänen kanssaan,

            antaisin kaiken anteeksi

            ja pyytäisin häneltä anteeksi,

            me voisimme viimeinkin kohdata.

Toinen juna saapuu ja porhaltaa ohitse.

Matka jatkuu. Oi kynnösten kauniit rivit!

           Minulla taitaa olla kuolleissa

           jo enemmän ystäviä kuin elävissä."