Hämähäkkimies
Etsiessäni sopivaa luettavaa Helmet-haasteen kohtaan 41. sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista, olin hämilläni. En ole koskaan eläessäni lukenut mitään supersankareihin liittyvää, edes lapsena. Pyörin kirjaston dekkarihyllyllä ja äkkäsin viereisen aikuisten sarjakuvien osaston. Silmäni osuivat tähän Marvelin Hämähäkkimies-vuosikertaan osa 1 vuodelta 1985 (Egmont Kustannus). Eikun siis kirjan kannet auki ja uppoutumaan sarjakuviin!
Hämmästyin, miten vauhdikkaasti tarinat alkoivat vetää. Ajattelin etukäteen, että lukeminen voisi olla vähän kärvistelyä, mutta vielä mitä. Spidermanin ohella sarjakuvissa vilisi toki koko joukko hänen vihollisiaan sekä Ihmeneloset. Oikein viihdyttävää lukemistoa!
Helmet-haasteen ehdottomasti paras puoli on, että se haastaa lukemaan itselle ei niin tyypillistä kirjallisuutta. Tämä sarjakuvakokoelma jos jokin oli sitä epätyypillistä lukemistoa parhaimmillaan. Sarjakuvien lukemista olen toki elvyttänyt viimeisimpien blogiaikojeni aikana, mutta tämä oli kyllä uusi aluevaltaus.
Hämähäkkimiehestä tekee viihdyttävän ennen kaikkea se, että hänellä on ihan omanlaisensa, vähän kuiva huumorintaju. Toiminta on Ihmenelosten kohdalla hieman totisempaa. Hämähäkkimies ajattelee ja sanoo paljon kaikenlaista hauskaa. Mielestäni sarjakuvien käännökset ovat myös todella hyvää tasoa. Kiroilu on toki lapsille sopivaa sanastoltaan ja siinä kääntäjä(t) on iloitellut monipuolisesti.
Kieltämättä hieman olin välillä päästäni pyörällä, sillä nämä sarjakuvat eivät monenkaan hahmon kohdalla olleet heidän ensiesiintymisiään. En tuntenut enkä tunne varsinkaan näitä vihollishahmoja entuudestaan. Eipä tuo toisaalta kovin haitannut, tarinat imivät mukaansa ja niitä oli hauskaa lukea.
Hauskana 80-lukulaisena ekstrana olivat Mail-Man-sivut, joihin lukijat olivat saaneet lähettää kirjeitä. Kirjeissä kyseltiin kaikenlaista, muun muassa että kumpi on vahvempi, Hämähäkkimies vai Wolverine. Mukava tuulahdus mennyttä aikaa.
Jos teet Helmet-haastetta tai haluat muusta syystä kokeilla jotain uutta, niin suosittelen kyllä Hämähäkkimiestä. Mukavaa ajanvietettä myös aikuisille.
Kommentit
Margit: Eihän se ota jos ei annakaan. En itsekään lähtökohtaisesti ollut ollenkaan tästä kiinnostunut. :)
Luen historiallisia kirjoja, joista löytyy aina jokin sankari, mies tai nainen, tyttö tai poika tai muunsukupuolinen henkilöhahmo. Myös fantasiakirjoissa on sankareita mm. Harry Potter. Scifi- ja tulevaisuuskirjoissa on yleensä sankarihahmoja. Samoin lasten- ja nuortenkirjoissa.
Luen aika vähän sarjakuvakirjoja.
Ja näissä oli ihan tietoisena pointtina että toisaalta mikä tahansa lehti saattoi olla jollekin lukijalle se ensimmäinen, eli sopivan matalaa kynnystä tâytyi pitää että mukaan kuitenkin pääsi, ja toisaalta jatkumo on mukana, viittaillaan menneisiin tapahtumiin ja tavataan hahmoja joiden kanssa on jo jotain historiaa...
Gregorius: Joo, ei näissä ihan hoo moilaseksi jäänyt, vaikka ennakkotietoja ei hahmoista yhtään ollut. Ihan sujuvasti sai luettua.
Supersankarit mahtuvat mainiosti valkokankaallekin, mutta hyvin ainakin Hämähäkkimies toimi myös sarjakuvana.