L. M. Montgomery - Perinnönjakajat (2. bloggaus)

 "Dandy oli kerran iloinnut etukäteen tästä hetkestä, jolloin hän arvovaltaisena seisoisi kaikkien edessä ja ilmoittaisi Becky-tädin päätöksen. Ja miten hän nyt toivoikaan olevansa kuollut.

"No niin, Dandy", William Y sanoi kärsimättömänä. "Vauhtia masiinaan. Me olemme olleet jo riittävän kauan epätietoisia. Kerro kuka sen saa, niin asia on poissa päiväjärjestyksestä."

"Minä - minä en voi", Dandy sanoi ja kostutti huuliaan.

"Voi mitä?"

"En voi kertoa teille, kuka saa kannun. Minä en - en tiedä. Kukaan ei saa tietää - nyt."

Olen jo kerran vuosia sitten blogannut tästä kirjasta, mutta halusin kertoa siitä teille vielä uudestaan. Perinnönjakajat (Minerva 2021, suomentanut Sisko Ylimartimo) on lopulta yksi Montgomeryn parhaimmista kirjoista. Erittäin hauska, myös traaginen, voisi sanoa elämänmakuinen.

Puitteet tälle kaikelle luo kirjan alussa Becky-tädin vastaanotto. Täti on kuolemaisillaan, ja hän omistaa himoitun kannun, joka on pyhä perinne-esine. Montgomeryn tapaan on kyse itsetietoisesta suvusta, tällä kertaa oikeastaan kahdesta: Penhallow'ista ja Darkeista. Lähes jokainen laajasta suvusta himoitsee kannua. Mutta tätipä ei suostukaan paljastamaan saajaa heti, vaan antaa vastauksen uskotulle miehelle, jonka tulee ilmaista tädin tahto vuoden päästä!

Tästä alkaa melkoinen tapahtumasarja. Täti latelee joukon asioita, jotka ovat epäedullisia kannun saamiseksi. Näihin kuuluvat muun muassa kiroilu, juopottelu ja naimattomuus. Varsinkin jälkimmäinen seikka saa suvussa vipinää kinttuihin, sillä leskiä, vanhojapoikia sekä vanhojapiikoja on jonkin verran. 

"No, melkoinen joukko suvun luurankoja on saanut reipasta tuuletusta", sanoi Palmer Dark.

"Tiedättehän, että Becky-täti ei ole pitänyt meistä kenestäkään", Hugh sanoi. "Hän on jo etukäteen varma, että hän saa meidät kaikki kimpaantumaan."

"Hän ei ole kenenkään muun naisen kaltainen", murahti Hukkunut John.

"Kukaan nainen ei ole", Grundy sanoi."

Kirjassa on paljon montgomerylaista kuvausta. Kirjassa on useampikin rakkauden kuvaus, kaikki vähän eri lajia. On nuori ja säteilevä Gay, jonka nuori rakkaus tuhoutuu. Sitten on Donna Dark, joka rakastuu silmänräpäyksessä, mutta jonka rakkauden edessä on melkoisia esteitä - ei vähiten hänen ylpeytensä ja myös isänsä Hukkunut John. Lopuksi on Joscelyn Dark, jonka kipeä salaisuus vei häneltä hänen mahdollisuutensa onneen. Donnan tapausta kirjailija kuvaa myös humoristisesti ja oikeastaan aika realistisesti. Gayn nuori rakkaus ja Joscelynin vimma ovat aivan eri maailmoista, mutta ne ovat vakavia asioita.

"Seurasi kauhea tunti. Lopulta Hugh avasi oven ja katsoi Joscelynia samalla kun valkoinen viha verhosi hänen kasvonsa kuin huurre. Hän sanoi vain yhden sanan:

"Mene."

Tragedian osuuteen kuuluu myös pikkuisen hylätyn Brianin tarina, ainakin sen alku. Hän on vahinkolapsi ja hänen äitinsä on kuollut. Hän elää sukulaisten perheessä vailla rakkautta ja huolenpitoa. Hänen ainoa lohdutuksensa on pieni Viiru-kissa, joka pujahtaa iltaisin hänen rikkinäisestä ikkunastaan sisään. Myönnän itkeneeni kuin lapsi Brianin vaiheille. Hyvin harvoin oikeastaan itken kirjoille, joten tämä teos on kyllä taattua laatua!

Kaiken tämän tragedian ohella on kuitenkin myös paljon loistavaa huumoria. Ihmiset sanovat kaikenlaista sattuvaa ja huvittavaa. Sitten on myös tilanteita, jotka ovat koomisia. Suvun erikoisuudet, entiset merikarhut alkavat riidellä toisen voittamasta alastomasta patsaasta, "Auruurasta".

"Ison Samin niskakiehkurat eivät osoittaneet merkkiäkään kihartumisesta, mutta hänen punainen partansa aivan rätisi närkästyksestä. Hän alkoi raivoissaan kiertää huonetta, puri ensin oikeaa kättään ja sitten vasenta. Suola pakeni yhtäälle ja Sinappi toisaalle, ja ne jättivät Samit tappelemaan asian selväksi.

"Ei ole oikein pitää minkäänlaisia pystejä, etenkään nakuja. Se on vastoin Jumalan lakia. 'Ei sinun pidä kuvaa tekemän - "

"Hittolainen, mä en ole sitä tehnyt enkä aio palvoa - "

"Käy helposti niin - käy niin. Ja katolista rihkamaa tuo. Kaipa se on kuin Neitsyt Maria."

Kuinka sitten käykään? Kuka saa kannun ja mistä hyvästä? Salaisuus säilyy loppuun asti, ja sitä ennen suvun ihmisten asiat menevät pahemman kerran sekaisin.

Suositus tälle! Erityisesti jos et ole koskaan lukenut Anna- ja Emilia-kirjoja tai et enää tohdi koskea lapsuuden aarteisiin, Perinnönjakajat on oiva valinta.