Hevilaulajan toisinkoinen: Paasto

 "Vain hiljaisuus. Erilainen hiljaisuus. Painostava. Ei sitä hiljaisuutta, jossa tuntuu, että Jumala on jokaisessa sydämenlyönnissä mukana. Sen minä olen kadottanut, eikä sydämeni lyö oikein ilman sitä."

Matias on tutkija ja ortodoksi. Kunnes ei enää olekaan. Vaimo Marika on lähtenyt Etiopiaan vapaaehtoiseksi, ja juuri ennen hänen lähtöään Matias pamauttaa, ettei usko enää Jumalaan. Marikan poissa ollessa Matiaksella on aikaa miettiä asioitaan. Menetetty usko ja valheessa eläminen painavat mieltä ja sydäntä. Tuttu ortodoksipappi kehottaa tekemään sovun ensin ihmisten kanssa ja sitten Jumalan. Mutta miten tehdä jälkimmäinen, kun usko on jo menetetty?

"- Raamattu opettaa, että meidän olisi syytä tehdä ensin tilimme selviksi ihmisten kanssa ennen kuin tulemme murheinemme Jumalan eteen. Minusta tuntuu, ettet sinä ole vielä valmis vastaanottamaan anteeksiantoa Jumalalta. Sinun täytyy ensin pyytää anteeksi niiltä, joita olet loukannut."

Marko Annala on kirjoittanut mielenkiintoisen teoksen Paasto (Like 2018). Hyvin harvoin nykyään enää kirjoitetaan uskosta ja uskonnosta, joten jo siksi tämä kirja on virkistävä. Sen lisäksi se on hyvä, hyvin kirjoitettu. Kirjan nimen mukaisesti tarinassa vietetään paastoa, ja lukujen edellä on aina jokin uskonnollisen/hengellisen johtajan miete. Paaston aika on Matiakselle tapahtumarikas odottamattomalla tavalla ja samalla itsetutkimisen aika.

Kirjan teema on puhutteleva, sillä varmasti jokaisella uskovalla on omat epäilyksen aikansa. Matiaksella se on kestänyt kuitenkin jo kymmenen vuotta, ja hän haluaa irrottautua. Asia on monellakin tapaa vaikea, sillä kaikki läheiset ovat uskossa, ja Matias pelkää menettävänsä heidät. Tilanne mutkistuu vielä lisää, kun Matias kohtaa parikymppisen Tessan odottamattomissa olosuhteissa. 

Uskon koettelemus ja menetys ovat väkeviä teemoja. Kristityillä on yleensä tapana ajatella, että uskon epäily on rankka, mutta ohimenevä tapahtuma. Kymmenen vuotta on kuitenkin hyvin pitkä aika. Annala kuvaa kiinnostavasti hengellisen ja maallisen eroja. Matias huomaa kiinnittävänsä eri tavalla huomiota maalliseen kauneuteen kuin ennen. Hän kaipaa kehollisuutta. 

Kuvaus ortodoksiuskonnosta oli kiehtovaa, sillä olen itse luterilainen. Olen kerran ollut ortodoksisessa tilaisuudessa kaverini konfirmaatiossa ja se oli kyllä mieleenpainuva tapahtuma. Raskasta oli seisoa niin pitkä aika, vain saarnan aikana istuttiin. En ihmettele, että ortodoksisuus kiehtoo joitain ihmisiä kääntymykseen, sillä onhan siinä jotain hyvin salaperäistä ja mystistä.

"Isä Herman katsoo minuun. Näen hänen ilmeessään sääliä. Hän on varmasti pettynyt. Tulin ehtoolliselle ilman syntien katumusta. Hän ei tiedä, että olen täällä viimeistä kertaa. Hän poimii eleettömästi lusikalla leivänpalan ehtoollismaljan viinistä ja ojentaa lusikan suuhuni."

Toinen ulottuvuus on oma historia, jota Matias myös alkaa tutkia. Tyyne-mummo tekee kuolemaa ja jotain kallisarvoista on katoamassa. Matias löytää mummon vanhoja vihkoja ja syventyy niihin. Mummo on hänelle jonkinlainen esikuva, varsinkin lujassa uskossaan. Matias vertailee muutenkin uskoaan toisten uskoon. Kaikilla muilla tuntuu olevan vahva usko, hän taas on epäilevä Tuomas.

Suosittelen kovasti! Annala kirjoittaa mielenkiintoisista aiheista ja hänen päähenkilönsä ovat mielestäni samastuttavia.