Kukaan ei puhu tästä

 "Ehkä tulevaisuuden historioitsijat eivät pystyisi selittämään käytöstämme muuten kuin toteamalla, että se johtui ruisvarastoissa rehottamaan päässeiden torahyvien aiheuttamasta yleisestä myrkytystilasta."

Patricia Lockwood kuvaa kirjassaan Kukaan ei puhu tästä (Tammi 2021, suomentanut Einari Aaltonen) tiiviisti aikaa, jota elämme. Tai ehkä nimenomaan tätä aikaa, jota emme elä, koska roikumme koko ajan netissä. Kirjan päähenkilö on portaalissa aivan jatkuvasti. Hänestä on tullut internetjulkkis. Sitten käykin niin, että hänen siskonsa odottaa vaikeasti vammaista lasta. Yhtäkkiä elämä netin ulkopuolella alkaakin tuntua aivan eri lailla todelliselta.

Kirjan maailmassa Amerikka elää valkoisen ylivallan diktatuurissa. Abortti on käytännössä kielletty. Pelottavan ajankohtaista! Päähenkilön kautta tulee kuva lammasmaisista alamaisista, jotka kuluttavat aikaansa portaalissa ja turruttavat siten itsensä. Kaikki on vain loputonta meemiä ja nettihuumoria.

Tarvitaankin siis todella ravisuttava asia, jotta päähenkilö todella valpastuu. Äkkiä diktatuurissa tehty poliittinen päätös koskeekin, jos nyt ei häntä itseään, niin hänen lähipiiriään. Kirjasta käy ilmi, että diktaattori on päässyt valtaan vaaleilla. Eipä olisi ensimmäinen kerta ihan tosielämässä.

Kirjan kansilipareessa on ote Kirkus Reviewistä: "Opas siitä ajattelusta irrottautumiseen, että internet ei olisi osa todellista elämää ja taidetta". Hassua, minä tulkitsen kirjaa juuri päinvastoin. Muutenkaan en osaa tosissani kutsua netissä vietettyä aikaa oikein todelliseksi elämäksi (tiedän että moni on eri mieltä). Minulle todellinen elämä alkaa siitä, kun sulkee netin ja on läsnä. Tämän kirjan myötä tulee miettineeksi, miten paljon sinne someen kannattaakaan kiinnittyä. Kirjan kuvaama maailma on jo todellisuutta ja se ahdistaa minua.

Lockwood on mielestäni kehunsa ansainnut. Hän on onnistunut tallentamaan nykyhetken ja näyttämään sen seurauksia. Onnistunut teos.