"Sun poika kävi täällä"

 "En voinut tehdä enempää. En voinut syödä Oskarin puolesta lääkkeitä, en käydä kouluja, enkä elää Oskarin puolesta. Piti yrittää luottaa siihen, että elämä kantoi ja soljuisi omalla painollaan eteenpäin."

Venla Kuoppamäen pojastaan Oskarista kirjoittama kirja "Sun poika kävi täällä" (Teos 2022) on hyvin koskettava. Oskari on täyttämässä 18, kun asiat alkavat mennä huonolle tolalle. Silmät punottavat "pajauttelusta" ja käytös muuttuu. Käytös on niin pelottavaa, että Kuoppamäki tekee itse lastensuojeluilmoituksen.

Oskarin lyhyt loppuelämä onkin sitten erilaisia laitoksia, hatkoja ja välillä parempiakin jaksoja omassa kämpässä. Ensin lääkärit kääntyvät kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosiin, kunnes joka syksy voimistuva psykoottisuus keikauttaa sen skitsoaffektiiviseksi häiriöksi. Se on skitsofrenian ja kaksisuuntaisen välimaasto, jossa on siis piirteitä molemmista sairauksista.

Koko lukemisen ajan hämmästelin Kuoppamäen jaksamista, joka toki koko ajan on koetuksella. Hän on eronnut Oskarin isästä, mutta välit ovat onneksi kunnossa, kun sairastaminen kunnolla alkaa. Lisäksi on uusi mies Kaitsu ja hänen kanssaan saatu Oskarin pikkuveli. Kiitollisena Kuoppamäki kertookin, että varsinainen arkirumban pyöritys oli Kaitsun huolena kun hän kävi töissä ja sairaalassa katsomassa Oskaria - tai äärimmilleen jännittyneenä odottamassa, löytyykö kadonnutta poikaa enää mistään.

Oskarin sairaus on todella raju. Se vie täysin toimintakyvyn eikä mistään tule mitään. Mania on  Oskarilla hyvin äärimmäinen ja siihen sekoittuu vielä voimakasta psykoottisuutta. Silti usein pojan saaminen osastolle on valtava työ. Terveyskeskuksen jonoissa Oskari ei jaksa odotella vaan karkaa eikä vartijoista näköjään ole mitään apua. Ainoa keino saada poika hoitoon on saada poliisin virka-apupyyntö voimaan. Sekin keino menee monta kertaa pieleen, kun virka-apupyyntö ei syystä tai toisesta mene perille.

Hyvin surullista luettavaa, vaikka mukana on kyllä suvantokohtia, jossa Oskarin tulevaisuus näyttää jo valoisammalta. Kirja on arvokas kuvaus aikuisen lapsen omaisesta hoitoviidakon ja byrokratian pyörteissä.