Terapeuttinen kirjoittaminen
"Kiinnostus kirjoittamisen terapeuttisiin mahdollisuuksiin on lisääntynyt huomattavasti parin viime vuosikymmenen aikana. Kiinnostus ei rajoitu vain terveys- ja sosiaalialoille vaan ulottuu myös opetus- ja kasvatusaloille sekä suuren yleisön kirjallisiin harrastustoimintoihin. Kirjoittamista on voitu käyttää psykoterapeuttisena, itsehoidollisena, kuntouttavana ja ennalta ehkäisevänä menetelmänä."
Juhani Ihanuksen toimittama Terapeuttinen kirjoittaminen (Basam Books 2022) on tuhti tietopaketti kirjallisuusterapiasta. Siinä eri ammattilaiset kirjoittavat tietojaan ja havaintojaan aiheesta.
Ennen kirjaan tarttumista luulin ottaneeni luvun alle jonkinlaisen itsehoito-oppaan, mutta sellaisesta ei lainkaan ole kyse. Terapeuttinen kirjoittaminen on ehta tietokirja ja selkeästi ammattilaisille suunnattu. Itse koin kirjan hyvin mielenkiintoisena, mutta akateemisimmissa kirjoituksissa putosin täysin kärryiltä.
Kirjoittamista on käytetty ja käytetään monenlaisille yksilöille ja ryhmille. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, joskin joissain tutkimuksissa on päädytty päinvastaiseenkin tulokseen. Tutkimusta on muutenkin varsin vähän, joten sitä olisi saatava lisää.
Itselleni kirjoittamisen hyöty on aina ollut itsestään selvä. Sitä en osaa sanoa, miten pitkiä vaikutuksia terveyteeni sillä on (sitä näissä tutkimuksissa yleensä haluttiin selvittää), mutta hyvin antoisaa se on. Hyvin inspiroivana koin Eeva Reinilä-Haikosen artikkelin Terapeuttinen päiväkirjaprosessi. Hän kirjoitti päiväkirjaa vuosia kirkkaana tavoitteenaan kasvaa ihmisenä. Kirjoittaminen ei siis ollut mitä sattuu liirum laarumia, vaan sillä oli selkeä tavoite, jota kohti kirjoittaja koki päässeensä.
Vaativaa luettavaa! Kuitenkin varsin kiinnostavaa sisältöä sille, ketä tämmöinen kiinnostaa.
Kommentit
Muistovihkoista ja pienellä lukolla varustetuista päiväkirjoista omani alkoi, oppikoulussa toimitimme luokan pienen porukan kanssa "lehteäkin", sitten oli laajaa kirjeenvaihtoa kielikursseillla tavattujen ystäviksi tulleiden kera ja tietty opiskellessa luetomuistiinpanot kynällä kansioon jne. Hauskaa ja antoisaa puuhaa edelleen;)
Takkutukka: Minullakin oli lapsena lukollisia päiväkirjoja. :) Kirjeenvaihtoa tuli harrastettua lapsena 2000-luvun alkupuolella. Itselläkin yliopiston materiaalit olivat pääsääntöisesti paperilla, opettajat olivat hiukan vanhanaikaisia, varsinkin saksalaiset ja itävaltalaiset :D
Blogikin muodostaa jonkinlaisen päiväkirjan ja on kivalla tavalla terapeuttista kirjoittamista. Tunnen aina onnistumisen tunteita, kun saan kirjoituksen valmiiksi, ja keskustelut kommenttikentässä ilahduttavat ja luovat yhteyden tunnetta.
Olen itsekin vaihtelevasti kirjoittanut päiväkirjaa. Kyllähän sinne tulee sitten purettua kaikenlaista.