Terapeuttinen kirjoittaminen

 "Kiinnostus kirjoittamisen terapeuttisiin mahdollisuuksiin on lisääntynyt huomattavasti parin viime vuosikymmenen aikana. Kiinnostus ei rajoitu vain terveys- ja sosiaalialoille vaan ulottuu myös opetus- ja kasvatusaloille sekä suuren yleisön kirjallisiin harrastustoimintoihin. Kirjoittamista on voitu käyttää psykoterapeuttisena, itsehoidollisena, kuntouttavana ja ennalta ehkäisevänä menetelmänä."

Juhani Ihanuksen toimittama Terapeuttinen kirjoittaminen (Basam Books 2022) on tuhti tietopaketti kirjallisuusterapiasta. Siinä eri ammattilaiset kirjoittavat tietojaan ja havaintojaan aiheesta.

Ennen kirjaan tarttumista luulin ottaneeni luvun alle jonkinlaisen itsehoito-oppaan, mutta sellaisesta ei lainkaan ole kyse. Terapeuttinen kirjoittaminen on ehta tietokirja ja selkeästi ammattilaisille suunnattu. Itse koin kirjan hyvin mielenkiintoisena, mutta akateemisimmissa kirjoituksissa putosin täysin kärryiltä.

Kirjoittamista on käytetty ja käytetään monenlaisille yksilöille ja ryhmille. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, joskin joissain tutkimuksissa on päädytty päinvastaiseenkin tulokseen. Tutkimusta on muutenkin varsin vähän, joten sitä olisi saatava lisää.

Itselleni kirjoittamisen hyöty on aina ollut itsestään selvä. Sitä en osaa sanoa, miten pitkiä vaikutuksia terveyteeni sillä on (sitä näissä tutkimuksissa yleensä haluttiin selvittää), mutta hyvin antoisaa se on. Hyvin inspiroivana koin Eeva Reinilä-Haikosen artikkelin Terapeuttinen päiväkirjaprosessi. Hän kirjoitti päiväkirjaa vuosia kirkkaana tavoitteenaan kasvaa ihmisenä. Kirjoittaminen ei siis ollut mitä sattuu liirum laarumia, vaan sillä oli selkeä tavoite, jota kohti kirjoittaja koki päässeensä. 

Vaativaa luettavaa! Kuitenkin varsin kiinnostavaa sisältöä sille, ketä tämmöinen kiinnostaa.

Kommentit

LauraKatarooma sanoi…
Mää oon varsinkin viimeset 10v harrastanutta tämmöstä terapeuttista kirjoittamista itteni kanssa. Kiinnostava aihe kyllä!
Takkutukka sanoi…
Varmasti hyvää tekevä kirja yhtenä eheyttämisen keinona. Kirjoittaminen selkiyttää ja ikään kuin etäännyttää omia ajtuksia, kun lukee ne paperilla näkee ne toisin, auttaa muistiin painamisessa jne.

Muistovihkoista ja pienellä lukolla varustetuista päiväkirjoista omani alkoi, oppikoulussa toimitimme luokan pienen porukan kanssa "lehteäkin", sitten oli laajaa kirjeenvaihtoa kielikursseillla tavattujen ystäviksi tulleiden kera ja tietty opiskellessa luetomuistiinpanot kynällä kansioon jne. Hauskaa ja antoisaa puuhaa edelleen;)
Anki sanoi…
LauraKatarooma: Pitänee itsekin kokeilla tuota terapeuttista päiväkirjakirjoittamista!

Takkutukka: Minullakin oli lapsena lukollisia päiväkirjoja. :) Kirjeenvaihtoa tuli harrastettua lapsena 2000-luvun alkupuolella. Itselläkin yliopiston materiaalit olivat pääsääntöisesti paperilla, opettajat olivat hiukan vanhanaikaisia, varsinkin saksalaiset ja itävaltalaiset :D
Marjatta Mentula sanoi…
Minusta kaikki kirjoittaminen on jollain tapaa terapeuttista. Nuorempana pidin päiväkirjoja. Niitä on iso pino. Kun luen vanhoja tekstejäni, huomaan että olen ollut itselleni usein liian ankara, komennellut ryhdistäytymään, analysoinut itseäni ja tehnyt listoja. Yhteen aikaan pidin kiitollisuuspäiväkirjaa. Nyt olen monta vuotta merkannut vain lyhyesti tapahtumia päiväkirjakalenteriin.
Blogikin muodostaa jonkinlaisen päiväkirjan ja on kivalla tavalla terapeuttista kirjoittamista. Tunnen aina onnistumisen tunteita, kun saan kirjoituksen valmiiksi, ja keskustelut kommenttikentässä ilahduttavat ja luovat yhteyden tunnetta.
Anki sanoi…
Itsekin nautin todella paljon bloggaamisesta! Ja kommenttikenttien keskustelut ovat mukavia. :)
Olen itsekin vaihtelevasti kirjoittanut päiväkirjaa. Kyllähän sinne tulee sitten purettua kaikenlaista.
Minua kiinnostaisi tietää, että millainen kirjoittaminen sitten luokitellaan kirjallisuusterapiaksi? Minustakin kaikki kirjoittaminen voi olla terapeuttista. Nuorena pidin pitkään päiväkirjaa, mutta enää en jaksaisi sellaista loputonta omien tuntemusten ja ongelmien analysointia. Mieluummin kirjoittaisi jotain, mistä tulee hyvälle mielelle.
Anki sanoi…
Aika laaja kirjo oli, mutta yleisesti ottaen suositeltiin kirjoittamista yksilö- tai ryhmäterapiana. Eli ohjattuna toimintana, kirjoittamisena josta keskustellaan ja josta saa palautetta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI