Lepää rauhassa (Emma Sköld 1)
"Hän kurottaa koskettamaan miehen otsaa kädellään. Hän vain hipaisee varovasti, mutta vetää kätensä säikähtyneenä takaisin samassa silmänräpäyksessä, kun huoneen täyttää kirkaisu. Hän katsoo ympärilleen ja tajuaa, että ääni kuului hänen omasta suustaan. Sillä hän on ainoa elävä olento tässä huoneessa."
Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarjan ensimmäinen osa Lepää rauhassa (WSOY 2021, suomentanut Leena Virtanen) sijoittuu japanilaistyyliseen Yasuragi-kylpylään. Ensin altaasta löytyy henkitoreissaan oleva näyttelijä, sitten vanha pariskunta ja lopulta ulkoaltaaseen työnnetty pankinjohtaja. Emmalla ja muilla poliiseilla onkin täysi työ jahdata murhaajaa. Kuka halusi tappaa nämä toisiinsa liittymättömät ihmiset?
Sarenbrantilta olen lukenut aiemmin kolmososan Avoimet ovet, joka oli varsin sujuvaa luettavaa ja jäi positiivisesti mieleen. Tämäkin Lepää rauhassa on sujuva, mutta jokseenkin epäuskottava. Jos nyt jätetään pois laskuista se, miten harvinaisia sarjamurhaajat Ruotsissa ovat, oli tekijän motiivi melko erikoinen.
Täytyy kuitenkin sanoa, että kirja aiheutti tästä huolimatta vilunväreitä. Se on kohdallani hyvin harvinaista, vaikka dekkareita tuleekin melko usein luettua. Ajatus lattialla virnuilevasta murhaajasta kauhistutti yötä vasten niin, ettei meinannut tulla uni silmään. Tästä pisteet kirjailijalle.
Emma on mielestäni jokseenkin rasittava persoona töihin uppoamisineen. Hänen suhteensa siskoonsa Josefiniin on mutkikas ja molemmissa näyttäisi olevan vikaa. Kummankin mielestä juuri se toinen sisko on saanut enemmän huomiota vanhemmilta.
Emmalla on ongelmansa muissakin yksityiselämän asioissa. Suhde Hugoon on outo ja kiusallinen ainakin lukijan näkökulmasta. Pakkomielteinen yritys saada lapsi tuntuu omituista ja vääristynyttä suhdetta vasten absurdilta. En pitänyt yhtään myöskään Hugosta.
Sinänsä on mielenkiintoinen seikka, ettei minua kuitenkaan haitannut päähenkilöiden epäsympaattisuus. Yleensä se on minulle iso häiriötekijä kirjoissa. Nyt vain tartuin tapahtumien virtaan ja annoin kirjailijan kuljettaa. Ei tämä mikään valtaisa pettymys ollut, mutta tosiaan minusta aika epäuskottava. Toisaalta koska kolmososa oli parempi, voi jatko-osilta odottaa parempaa laatua. Hyvä niin.
"Nilshän jopa yöpyi Yasuragissa silloin, kun Wallinin pariskunta murhattiin. Puhumattakaan hänen pöydältään löytyneestä unilääkkeestä. Samoja tabletteja Wallinitkin olivat ottaneet. Vaikka eihän hän sitä poliisille voi paljastaa.
Nils on sentään hotellin toimitusjohtaja."
Kommentit
tätä ensimmäistä onnistuneempia.
Mari: Juu, maailmassa on niin paljon luettavaa, että ei kannata takertua vähemmän kiinnostaviin. :)