Fantasma

"Lukemalla etsin tietä muinaiseen, hukattuun. Luin kirjoituksia, jotka olivat niin vanhoja, ettei niiden ymmärtäminen aina ollut mahdollista. Monet tekstit olivat niin kaukana omasta kokemusmaailmastani, etten edes voinut muodostaa niistä mielipidettä. Ja sitä juuri etsin. En halunnut olla mitään mieltä. Etsin selittämätöntä, en jotain omassa päässäni loogisiksi kokonaisuuksiksi tyhjentyvää."

Tanja Tiekson teos Fantasma - Essee (S&S 2022) on nimensä mukaisesti pitkä, jaksotettu essee. Kuten yläpuolella olevasta lainauksesta käy ilmi, Tiekso koettaa tavoittaa tavoittamatonta. Hän matkustaa junalla ympäri Eurooppaa tutkimassa vanhoja kirjoituksia ja muinaisia sekä nykyisiä puutarhoja. Yksi punainen lanka puutarhojen ohella ovat eläimet:

"Aivan tekstin alussa Derrida [siis ajattelija Jacques Derrida, lisäys omani] kertoo päätyvänsä ihmisen määränpäistä ja äärirajoilta ihmisen ja eläimen välisten rajojen ylitykseen, ja myöhemmin hän kirjoittaa, että eläimen katse näyttää hänelle ihmisyyden tutkimattoman rajan. Edelleen hän kirjoittaa elävän olennon itsensä kirjoituksesta, omaelämäkerrallisesta eläimestä, kollokvion teemasta."

Minua miellyttää kovasti tämä oivallus ihmisestä yhtenä eläimenä. Tiekso itsekin näkee itsensä haistelemassa muiden eläinten (siis ihmisten) jättämiä jälkiä. Tiekso onkin perehtynyt kaikenlaiseen filosofiaan, kasvitieteeseen ja myytteihin. Läpi kirjan esiintyy keskiajan kuuluisa nunna Hildegard Bingeniläinen. Hän oli muun muassa säveltäjä, mutta myös erittäin perehtynyt erilaisiin (hyöty)kasvilajeihin. Hän harjoitti myös varhaista tieteellistä ajattelua, ja kirjoitti teoksen Olentojen kirja. Siinä hän pohtii kaikkia olevaisia ja erilaisia elementtejä.

Tiekso näkee yhteyden myös kaikkien toiseutettujen ihmisten ja eläinten välillä. Eläinkin on Toinen, ihmisen määrittelemä. Haluamme ajatella, että ihminen ei olisi eläin, vaikkei se totta olekaan. Tieksoa kiehtoo myös taidesuuntaus groteski, jossa ihmisen ja eläimen väliset rajat sekoittuvat:

"Groteskit näyt kuvastavat toisenlaisuuden potentiaa, jatkuvia sisäisiä spirituaalisia muutoksia, fantasian kykyä. Ne ilmentävät kategorioiden katoamista, ruumiiden uudelleenjäsentämisen mahdollisuuksia, jota rajoittaa vain mielikuvituksen puute. Rajattomat mahdollisuudet avautuvat uni- ja valvetilojen mieleen heijastamissa näyissä."

Kirja on melkoinen runsaudensarvi, joten en pysty ammentamaan tähän rajalliseen tilaan läheskään kaikkea. Pidin tästä pitkästä esseestä kovasti, joskin sivupoluille hypähtelyä oli välillä turhan paljon. Toisinaan tuntui, että fokus hieman katosi. Oli mukavaa, että Tiekso käsitteli niin paljon erilaisten kirjoittajien ja ajattelijoiden kirjoituksia.

Ei vaikeimmasta muttei myöskään helpoimmasta päästä. Tottumattomalle esseen lukijalle en suoraan suosittelisi. Kannattaa ensin kokeilla jotain hieman helpompitajuista, kuten vaikka Hannu-Pekka Björkmanin esseekokoelmia.

"Seuduilla, joilla kodittomien kohtalot kietoutuvat toisiinsa, sijaitsee tunnetun maailman reuna. Se on riemun ja kauhunkirjava alitajuinen maisema, myyttisten tarujen näyttämö. Enkä nyt ymmärrä, miksi täältä täytyisi palata takaisin. Ennen kaikkea, minne täältä täytyisi palata?"