Heli Laaksonen & Alexandrs Caks - Poimit sydämeni kirjahyllystä
"Älä tänä iltana
ystäväni
istu portailla
katselemassa tähtiä,
ne ovat kuin runoilijat:
loistavat vasta kuoltuansa. (AC, Kutsu)
"Kuink pitk voi kevät olla,
kuin pitk mun miäleni,
ko olet meril
ja meri o
loppumaton sinivalkoraitane
matruusinpaitane hia,
mitä silmilläni silitän?" (HL, Ja ko se viästi sult vihroviimei tul)
Heli Laaksonen on tehnyt melkoisen kulttuuriteon! Hän innostui latvialaisen Alexandrs Caksin runoudesta ja päätti innokkaasti lähteä kääntämään niitä, siitäkin huolimatta ettei hän osannut kieltä virtuoosimaisesti. Samalla alkoi syntyä vastausrunoja omalla murteella ja poikkeuksellinen runokirja sai muotonsa. Kansiliepeessä on vieläpä valokuvia Laaksosen maalauksista, joita myös syntyi prosessin aikana.
On siis ihanaa sanoa, että kokoelma on hyvä. Kuten Laaksonen, myös minä ihastuin Caksin (jossa C:n päällä pitäisi olla hattu, mutta jota en osaa näppäimistöllä tehdä...) runouteen. Hänen runoutensa on kaunista, vaikka siinä onkin myös rujoja tai ainakin arkipäiväisiä sanoja.
Laaksosen olen toki tiennyt vuosia, mutta olen väistellyt häntä. Ajattelin aina, etten saa itäsuomalaisena mitään tolkkua hänen lounaismurrerunoistaan. Vielä mitä! Vähän hitaammin piti kieltämättä lukea, mutta hyvin ymmärsin.
Caksin vakavuus ja Laaksosen humoristisuus luovat kiehtovan dynamiikan. Tosin itse saatan tulkita Laaksosta vähän väärin murteen vuoksi. Huumoria kuitenkin koin siellä olevan. Tästä syntyy tiheä ja kiinnostava dynamiikka kahden erilaisen runoilijan välille. Se ei ole naurettava eikä typerä, vaan hyvin kasassa pysyvä ja innostava. Jälkisanoissa Laaksonen toteaa: "Olemme historiankulun yliajamia, hän maailmansotien ja Stalinin kiusaamana, minä sähikäisenä kulkevan digitalisoitumisen ja omana aikanani kiihtyneen kuudennen sukupuuttoaallon kovertamana."
Todella vaikuttava ja inspiroiva teos! Rakastan poikkitaiteellisuutta ja sitäkin tässä on.
Kommentit
Lukijana ja runojen ystävänä nautin tyylillisestä vaihtelusta, yhteisen ydinlangan ylläpitämisestä ja vuoropuhelun jättämästä viipyilevästä lukujäljestä. Rohkea ja onnistunut hyppy tuntemattomaan.
Tämä uusin on vielä lukematta.
Minusta näitä Helin runoja on kiva nimenomaan kuunnella hänen itsensä lukemina, yhden hänen runokirjansa jo tänä vuonna kuuntelinkin ja voisin ottaa tästä kopin 🧡
PS Minä teen kaikki erikoismerkit googlaamalla nimen ja poimimalla sen hiiressä omaan blogikirjoitukseeni. Minulle tuo on kätevin tapa.
Mai: Sinulla onkin sitten jo erilainen kosketuspinta Laaksoseen, kun olet muuttanut sinne päin Suomea!
Kirjarikas elämäni: Kiitos vinkistä! Tässä ei minusta juuri huumoria Caksin puolelta ollut.
Jonna: Kannattaa tutustua :)
Tuulia: Joo, murre on varmasti autenttista :)
Jane: Ei varmastikaan huonompi ajatus kuunnella runoja! Tässä on kyllä tosi hyvä idea joka kantaa.
Marjatta: Totta, tuolla tyylillä niitä kirjaimia saisi! Tosin joskus minulle on käynyt niin, että fontti muuttuu sitten ja siitä on seurannut teknisiä haasteita, joista en ole selvinnyt. :D
Ehkä pitäisi yrittää. Tämä voisi olla minun tämänkertainen "kerran vuodessa runo" - kirjani. Ei olekaan luettujen listallani sellaista vielä 2022.
Mitähän se Heli seuraavaksi keksii?
Minna /KBC
Minna: Niinpä, Laaksosella tuntuu ideoita riittävän. Itseeni tekivät vaikutuksen myös nuo taideteokset.