Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen - Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä

 "Avoimen syrjinnän ohella yhteiskuntamme rakentuu hämmästyttävän laajasti hiljaisille viesteille, jotka tukevat jakoa miehiin ja naisiin. On hyvä herättää kysymys - miksi? Tai antaa mahdollisuus ihmisille laittaa rasti ruutuun "muu"." (Tarja Halosen esipuheesta)

Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen esittelevät kirjassaan Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä (Into Voima 2018) erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla. Kaikkia yhdistää se, etteivät he mahdu sukupuolijanalle mies/nainen, vaan ovat enemmän tai vähemmän akselin ulkopuolella. Moni puhui itsestään muunsukupuolisena, jotkut transsukupuolisina, yksi sukupuolettomana.

Se mikä jäi päällimmäisenä mieleen, oli monen kritiikki sukupuolenkorjausprosessia kohtaan. Suomessa ja erityisesti Helsingin yksikössä vaaditaan, että transihminen on selkeästi sitä "toista" sukupuolta. Jos ei koe olevansa binäärinen ollenkaan, on hoitojen suhteen vaikeuksissa. Tästä kirjasta selvisi, että myös osa muunsukupuolisista kaipaa jonkinlaisia korjaushoitoja, vaikkeivat he haluakaan korjata itseään täysin sinne "vastakkaiseen" sukupuoleen. Ilmeisesti Tampereen yksikössä on liberaalimpi ote. Näinhän ei saisi olla, vaan kummassakin yksikössä pitäisi olla sama linja. 

Lainasin tämän kirjan pitkälti siksi, että halusin ymmärtää asiaa paremmin. Jostain syystä minun on aina ollut todella vaikea ymmärtää ei-binäärisyyttä. Varmaankin siksi, että oma kokemukseni sukupuolestani naisena on aina ollut jotenkin itsestään selvä ja varsinkin aikuisena myös vahva. Ja onhan meidät kaikki kasvatettu siihen, että on vain mies ja nainen. 

Kieli määrittää paljolti sitä todellisuutta, jota elämme ja koemme. Jos asioille ei ole nimiä, on niistä mahdotonta puhua. Moni kirjan haastatelluista kiitteli suomen kielen sanaa muunsukupuolinen, koska se tuntui sopivan heille ja olevan ehkä jopa innovatiivinen. Eräs suomenruotsalainen ihminen totesi, että ruotsissa ei ole oikein muuta kuin "icke-binär", ei-binäärinen. Tätä jäin ruotsinopena ihmettelemään. Toki kirjan ilmestymisestä on jo useampi vuosi, mutta voisi kyllä kuvitella, että olisi jo ainakin riikinruotsin puolella enemmän sanastoa.

Moni toivoi ihmisten olettavan vähemmän. Tässä onkin mielestäni se pulmakohta. Ihmisen aivothan ovat sellaiset, että ne aika lailla automaattisesti luovat tiedolle lokeroita, jotta valtava ympäristön tietomassa olisi sulateltavissa. Sukupuoli näyttäisi olevan yksi noista perustavanlaatuisista lokeroista. Onko sellainen maailma edes mahdollinen, jossa ei tehtäisi sukupuolesta olettamuksia? Itse huomasin tämän kirjan takakannen piirroskuviakin katsellessa luokittelevani hahmoja automaattisesti mies/nainen-kategorioihin. Jää nähtäväksi, muuttuuko maailma asian suhteen tulevaisuudessa.