Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen - Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä
"Avoimen syrjinnän ohella yhteiskuntamme rakentuu hämmästyttävän laajasti hiljaisille viesteille, jotka tukevat jakoa miehiin ja naisiin. On hyvä herättää kysymys - miksi? Tai antaa mahdollisuus ihmisille laittaa rasti ruutuun "muu"." (Tarja Halosen esipuheesta)
Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen esittelevät kirjassaan Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä (Into Voima 2018) erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla. Kaikkia yhdistää se, etteivät he mahdu sukupuolijanalle mies/nainen, vaan ovat enemmän tai vähemmän akselin ulkopuolella. Moni puhui itsestään muunsukupuolisena, jotkut transsukupuolisina, yksi sukupuolettomana.
Se mikä jäi päällimmäisenä mieleen, oli monen kritiikki sukupuolenkorjausprosessia kohtaan. Suomessa ja erityisesti Helsingin yksikössä vaaditaan, että transihminen on selkeästi sitä "toista" sukupuolta. Jos ei koe olevansa binäärinen ollenkaan, on hoitojen suhteen vaikeuksissa. Tästä kirjasta selvisi, että myös osa muunsukupuolisista kaipaa jonkinlaisia korjaushoitoja, vaikkeivat he haluakaan korjata itseään täysin sinne "vastakkaiseen" sukupuoleen. Ilmeisesti Tampereen yksikössä on liberaalimpi ote. Näinhän ei saisi olla, vaan kummassakin yksikössä pitäisi olla sama linja.
Lainasin tämän kirjan pitkälti siksi, että halusin ymmärtää asiaa paremmin. Jostain syystä minun on aina ollut todella vaikea ymmärtää ei-binäärisyyttä. Varmaankin siksi, että oma kokemukseni sukupuolestani naisena on aina ollut jotenkin itsestään selvä ja varsinkin aikuisena myös vahva. Ja onhan meidät kaikki kasvatettu siihen, että on vain mies ja nainen.
Kieli määrittää paljolti sitä todellisuutta, jota elämme ja koemme. Jos asioille ei ole nimiä, on niistä mahdotonta puhua. Moni kirjan haastatelluista kiitteli suomen kielen sanaa muunsukupuolinen, koska se tuntui sopivan heille ja olevan ehkä jopa innovatiivinen. Eräs suomenruotsalainen ihminen totesi, että ruotsissa ei ole oikein muuta kuin "icke-binär", ei-binäärinen. Tätä jäin ruotsinopena ihmettelemään. Toki kirjan ilmestymisestä on jo useampi vuosi, mutta voisi kyllä kuvitella, että olisi jo ainakin riikinruotsin puolella enemmän sanastoa.
Moni toivoi ihmisten olettavan vähemmän. Tässä onkin mielestäni se pulmakohta. Ihmisen aivothan ovat sellaiset, että ne aika lailla automaattisesti luovat tiedolle lokeroita, jotta valtava ympäristön tietomassa olisi sulateltavissa. Sukupuoli näyttäisi olevan yksi noista perustavanlaatuisista lokeroista. Onko sellainen maailma edes mahdollinen, jossa ei tehtäisi sukupuolesta olettamuksia? Itse huomasin tämän kirjan takakannen piirroskuviakin katsellessa luokittelevani hahmoja automaattisesti mies/nainen-kategorioihin. Jää nähtäväksi, muuttuuko maailma asian suhteen tulevaisuudessa.
Kommentit
Kuten LauraKatarooma yllä totesi: maailma muuttuu. Se tekee sen yhä nopeammalla tahdilla malliin: ainoa, mikä on pysyvää on muutos.
Muunsukupuolinen = transperson?
Takkutukka: Muunsukupuolinen ja trans eivät käsittääkseni ole yksi yhteen sama asia. Muunsukupuolinen ei koe olevansa mies eikä nainen, trans sen sijaan kai kuitenkin useimmiten kokee olevansa sukupuolijanalla jompi kumpi. Eli trans haluaa usein korjata sukupuolensa selkeästi vastakkaiseen suuntaan kuin mitä oma kroppa on.
Veljeni pojantyttö vaihtoi nimensä Iidasta Fransiksi, mutta ei hän mitään muuta ole muuttanut. Tosin tykkää olla joko kaljuna tai lyhyttukkaisena.
Hannele: Jäin miettimään, että onko ruotsissa/Ruotsissa muunsukupuoliselle muuta sanaa kuin se icke-binär?
Mai: Kaikkihan eivät koe tarvetta ainakaan suurille muutoksille. :) Taitaa olla yleinen myytti, että kaikki transsukupuoliset tekisivät korjausprosessin ns. päätyyn asti. Toki en nyt voi tietää, onko veljesi pojantyttö varsinaisesti trans. :)
"För att kunna få tillstånd att ändra juridiskt kön behöver man ha fått diagnosen transsexualism"
tässä eri käsitteitä:
https://minarattigheter.se/teman/transfunderingar/begrepp---har-du-koll-pa-alla-begrepp-inom-trans/
Uskon, että tulevat sukupolvet suhtautuvat avoimemmin sukupuoliin, koska kun keskustelua ja kyseenalaistamista alkaa olla enemmän, he säästyvät siltä ”yhden totuuden julistukselta”, joihin esim. oma ikäluokkani on kasvatettu. Oli vain tytöt ja pojat ja jo lapselta lähtien koulussa jaettiin esim. tunteja (liikunta) pelkästään sukupuolen perusteella.
Ja kun muuten alkaa tarkastella mainontaa, huomaa selkeästi miten sukupuolittunutta se on. Naisille tulee esim. Facessa ihan erilaisia mainoksia kuin miehille.
Briteissä edelleen on poika- ja tyttökouluja, mutta ilmeisesti täälläkin aletaan keskustella, mitä tehdä tällaisen vanhanaikaisen jaottelun tiimoilta.
Itse olen syntynyt oikeaan kehoon eli ei ole esiintynyt kipuilua sen suhteen. Kipuilua on esiintynyt sen sijaan sen suhteen, mitä naisen KUULUISI haluta ja tehdä ja olla. Niihin oletuksiin en pääasiassa sovi. Olen ensisijaisesti ihminen, sukupuoli ei ole minulle henkilökohtaisesti merkittävä piirre.
Kyllä minäkin luulen, että uudet sukupuolet suhtautuvat sukupuoliin eri tavalla kuin vaikkapa sinun ja minun sukupolveni. Minä olen peruskouluni päättänyt 2010 ja maailma on sen jälkeen muuttunut valtavasti.
Mainokset ja maailma muutenkin on tosi sukupuolittunutta. Kun siihen pureutuu, alkaa melkein naurattaa. Sukupuoli alkaa tuntua pakkomielteiseltä asialta.
Tuo on ihan totta, että edelleen sukupuolioletukset ovat tiukat. Minulle sukupuoli on aika voimakas asia, mutta minulle se onkin siinä mielessä helppo, että sujahdan aika monessa asiassa naisodotuksiin. Olen naisvaltaisessa ammatissa ja niin edelleen.