Maggie Nelson - Argonautit

"On todella omituista elää historiallisella hetkellä, jolloin vastakkain ovat vanhoillinen huoli ja hätä siitä, että sateenkaariväki tuhoaa yhteiskunnan instituutioineen (ennen kaikkea avioliiton) ja toisaalta huoli ja hätä queer-liikkeen epäonnistumisesta tai kyvyttömyydestä romuttaa yhteiskunta ja perinteiset instituutiot, sillä moni queer on turhautunut valtavirran HLBTIQ+-liikkeen sopeutumaan pyrkivään, ajattelemattomaan uusliberalistiseen suuntaukseen, jossa on käytetty pitkä penni siihen että on aneltu pääsyä kahteen historiallisesti alistavaan rakenteeseen: avioliittoon ja puolustusvoimiin."

Maggie Nelson kirjoittaa elämästään muistelmissaan Argonautit (S&S 2018, suomentanut Kaijamari Sivill). Nelson on yliopistolla opettava akateemikko, ajattelija, kirjailija, äiti ja ei-binäärin Harryn aviopuoliso. Kertoessaan matkastaan ensin Harryn kanssa ja sitten pyrkimyksestään saada lapsi hän kommentoi aihetta siellä ja aihetta täällä. 

Argonautit onkin varsin assosiatiivisesti etenevä kokonaisuus. Huomaan kyllä, että kirjailija itse tietää missä on menossa, mutta välillä hyppivä rakenne on hankala seurata. 

Se ei tee kirjasta silti mitenkään huonoa. Argonautit on älyllinen matka. Kirja on läpitunkevan akateeminen, mikä varmasti jakaa mielipiteitä. Nelson ei edes yritä olla yleistajuinen. Eipä minunkaan älyni ja tietoni läheskään aina riittänyt kaiken ymmärtämiseen. Pitäisi olla sisällä vähintäänkin sukupuolentutkimuksen ja feminismin teorioissa, jotta kaikki lukuisat sitaatit ja viittaukset aukeaisivat. 

Nelson kutoo henkilökohtaisen ja yleisen hyvin yhteen. Vaikka rakenne onkin haastava, limittyvät asiat keskenään. Suuren vaikutuksen minun teki valinta kirjoittaa Harryn äidin kuolemasta ja omasta synnytyksestä pätkissä peräkkäin. 

Sinänsä hieman irrallinen huomio: olen ilmeisesti tuominnut Riikka Pulkkisen älylliset hahmot aiheetta. Nelson ja puolisonsa nimittäin ilmeisesti todella käyvät suhteessaan läpi tällaisia filosofis-akateemisia keskusteluja ja väittelyjä! Tällaisia ihmisiä siis oikeasti on. Anteeksi Riikka Pulkkinen.

Suosittelenkin kirjaa siis kouliintuneemmalle lukijalle. Ilman akateemista kokemusta tästä kirjasta ei todennäköisesti saa paljoakaan irti.

"Teos muistuttaa meille, että mistä tahansa ruumiillisesta kokemuksesta voi tehdä uuden ja vieraan, että mitään, mitä me tässä elämässä teemme, ei tarvitse piilottaa kannen alle, ettei millään määrätyillä käytännöillä tai suhteilla ole monopolia niin kutsuttiin radikaaliin tai niin kutsuttuun normatiiviseen."