Tove Nilsen - Halun matka
"Jotta uskaltaisin, minun on tehtävä jotain ennenkuulumatonta. Ensiksi luen kaiken mahdollisen äärimmäisyyksiin menneistä naisista, heistä jotka ovat lähteneet viidakkoon elämään villieläinten kanssa tai sulkeutuneet kammioihinsa kirjoittamaan paksuja opuksia. Naisista, jotka ovat yrittäneet solmia liiton salattujen voimien kanssa, jotka ovat ottaneet rakastajikseen sekä miehiä että naisia ja joiden osana on ollut tulla kutsutuiksi noidiksi tai pyhimyksiksi."
Näin aloittaa Tove Nilsen romaaninsa Halun matka (Like 1997, suomentanut Tarja Teva). Päähenkilö on nimettömäksi jäävä nainen, joka haluaa kirjoittaa suuren romaanin ja saada miehensä kanssa lapsen. Hän on saanut useamman keskenmenon, mutta uskaltaa vielä yrittää. Samalla mielessä väikkyvät suurten taiteilijoiden mallit, joita kukaan ei muista eikä ajattele.
Näin tiivistettynä kirja ei jotenkin kuulosta oikein miltään, mutta se on todella hyvä. Nilsenin tapa sanoittaa asiat tekee minuun vaikutuksen. Päähenkilön keskustelu itsensä kanssa tuo syvyyttä.
"Jos pysyttelisin tarpeeksi kauan paikassa, jota voitaisiin kutsua Kodiksi, minä kirjoittaisin kirjoittamistani, kunnes pahin mahdollinen saattaisi tapahtua: minusta tulisi kolmekymmentäseitsemän romaania julkaissut rakki. Norjalainen kirjailija, joka aivan vakavissaan tuottaa kolmekymmentäseitsemän romaania, mikä hirvitys!"
Itse luin tätä kirjaa tavallaan naisen roolien kautta. Näin kirjan ja lapsen omanlaisinaan vastavoimina, jotka molemmat vaativat naiselta paljon, ehkäpä kaiken. Halun matkan voi nähdä myös kertomuksena itsensä säilyttävästä naisesta: pitkällä raskaana ollessaankin nainen matkustaa edistääkseen kirjaansa. Hän myös ajattelee synnytyksen jälkeen jälleen keskushenkilöään, Rembrandtin Batseba-maalauksen (katso kirjan kansi!) Hendrickjeä.
"Haluaako Hendrickje tuntea Rembrandtin kädet ihollaan? Toivooko Hendrickje, että hänen odottavan vartalonsa näkeminen saisi miehestä yliotteen? Tunteeko hän hetkittäistä kaunaa siitä, että edes muotojen katoavaisuus ei saa tätä antautumaan hetken houkutukselle?"
Halun matka on kirjalle oivallinen nimi. Päähenkilö kokee suuria haluja pitkin kirjaa, ei tosin tyypillisiä ruokaan liittyviä raskaushimoja. Hän haluaa ihmisiä. Puolisoaan, jota hän nimittää jostain syystä vain Pyöräilijäksi, hän ihailee ennen kaikkea tämän säärien vuoksi. Sitten on tietenkin Hendrickje, jonka Rembrandt ikuisti omaleimaisella ilmeellä kankaalle Raamatun Batsebaksi. Huomaan itsekin jääväni tuijottamaan häntä, tuo nykymittapuulla lihavaksi leimattava nainen on ihastuttava, lihallinen ja kiehtova. Lukiessani kirjan ensimmäistä kertaa joskus syksyllä 2013 asetin Batseban jopa Facebookini kansikuvaksi.
Kiehtova, oikeastaan jopa poikkeuksellinen romaani. Nilseniltä ei tiettävästi ole suomennettu laajasta tuotannosta muita kuin tämä kirja ja Silmän nälkä (1995). Suosittelen!
"Silmä on katkaistun kronologian kantaja."
Kommentit
Luin juuri Ann-Luise Bertellin kirjan Ikävän jälkeen ja lumouduin sen raskausajan ja synnytyksen kuvauksesta. Ei kaikkein helpoimpia kuvattavia, mutta onnistuessaan synnytyksen kuvaus voi olla räjäyttävä.
Bertellin kirjoja voisi kyllä kokeilla, vaikken olekaan siirtolaiskuvauksista yleensä innostuva.
Kehopositiivisuus on kova sana tänä päivänä. Ei ole pitkä aika siitä, kun naisen pyöreämmät muodot olivat kauneusihanteena. Sen näkee mm. 50-luvun kauneuskilpailujen kuvista.
Kirjan aihepiiri kuulostaa rankalta, ja sitä olivat omatkin raskaudet.
Mai: Ikävä kuulla! Niin, kyllä päähenkilön prosessia lapsen saamiseksi voi kyllä rankaksikin kuvata.