J. S. Meresmaa - Kerberos
"mutta entä jos on queer ja onnellinen?
entä jos on sairas ja silti onnellinen?
kuka oikeastaan saa määrittää
onnellisuuden koostumuksen?
entä millainen olisi asetelma, josta
tunnistaisin itseni ja kaltaiseni,
sellainen missä näkyisi
koko ihmisyyden kirjo?"
J. S. Meresmaan säeromaanitrilogian viimeinen osa on Kerberos (Myllylahti 2022). Näkökulma on masennuksesta kärsivän Tuukan. Tuukka fundeeraa elämäänsä ja ikävöi kuollutta äitiään sekä ulkomaille muuttanutta isäänsä. Onneksi kuitenkin heillä on Iinan ja Saran kanssa oma polyamorinen perhe.
Realismin kannalta minusta nuoret olivat tässä osassa liiankin järkeviä siihen nähden, että ihan jokainen ei ollut edes täysi-ikäinen. Varmasti nykynuoret tai ainakin osa heistä on tiedostavampia kuin vaikkapa minunkaan aikanani oltiin, mutta aivan uskottavana en tätä osaa kokenut. Ei tämä kirja sinänsä huono ollut, Tuukkaan oli tosi helppo samastua ihmisenä ja kiva kun tässä oli sivuasiana metallibändi.
Helmet-haaste 2023: kohdassa 40 kirjassa hylätään jotain (kuolema/masennus)
Helmet-haaste 2019: kohdassa 13 kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Kommentit
Juuri erään blogikollegan kanssa keskustelin siitä, miten nykynuoret ja nuoret aikuiset tuntuvat olevan omien tunteidensa reflektoinnissa tosi hyviä. Puolivahingossa salakuuntelin erästä parikymppisten kahvilakeskustelua taannoin, ja ajattelin, etten varmaan koskaan ole kyennyt yhtä syvälliseen tunteiden erittelyyn, en ainakaan kasuaalisti kahvikupposen äärellä! :D
Toisaalta, ehkä tässä on kirjailijalla sellainen kevyesti "kansansivistyksellinenkin" ote, että näin omia tunteita ja ajatuksia voi työstää.
Kirjailijalla on minusta ainakin varsinaisten teemojen eli seksuaalivähemmistöjen suhteen aika selvästikin kansansivistyksellinen ote. Miksei sitten tässäkin tunneasiassa. :)