Anna Gavalda - Karkumatka

"He olivat liki kolmekymmentä vuotta riemastuttaneet elämääni. Mitä minusta tulisi ilman heitä? Ja milloin elämä vihdoin meidät erottaisi?

     Sillä niin se on. Aika erottaa ne, jotka rakastavat toisiaan, eikä mikään ole pysyvää."

Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka (Gummerus 2010, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo kahden siskon ja kahden veljen konkkaronkasta. Kolme heistä on automatkalla sukulaisen häihin ja mukanaan heillä on veljen nariseva ja mariseva puoliso Carine. Kirjan minäkertojana toimii sisko Garance, joka kuten sisarusparven muutkin tyypit on päälle kolmenkymmenen. Kun Carine on saatu perille, kolmikko päättää vielä kerran vähän repäistä ja tehdä karkumatkan häähumusta toisen veljen työpaikalle. Vielä kerran he neljä yhdessä tekemässä todennäköisesti jotain typerää. Mutta milloin elämä muuttuu niin, ettei tällainen sekoilu enää yksinkertaisesti ole mahdollista?

Aikuistumisesta toki on kyse ja Gavalda osaa olla sekä kepeä että syvällinen, minkä koin jo hänen romaaninsa Viiniä keittiössä tiimoilta. Liekö sitten Gavaldan tavaramerkki tarttua omaleimaisella tyylillään aina elämän peruskysymyksiin, en tiedä, mutta kyllä hän sen tyylillä tekee. Eloisa Garance on aika mielenkiintoinen valinta näiden aikuistumiskysymysten pohtijaksi. Toki häntä kuvataan melko huithapelina ainakin seksin suhteen, että porvarillinen maailma varmaan näkisikin sellaisella ihmisellä olevankin aikuistumisen varaa...

Mukava kokemus, joskin henkilökohtaiset olotilat ja raju lukujumi sotkivat kirjaan keskittymistä. Jotenkin oli vaikea palata ja muistaa asioita, vaikka en ollut tästä pikkuteoksesta edes paljoa ehtinyt lukea. En kuitenkaan syytä tästä kirjaa tai kirjailijaa. 

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 29 kirjassa on minä-kertoja

Helmet-haaste 2019: kohta 42 kirjailijan nimi viehättää sinua (tosi kaunis nimi, vaikken tiedäkään miten nimi ranskaksi lausutaan)