Anna Gavalda - Karkumatka

"He olivat liki kolmekymmentä vuotta riemastuttaneet elämääni. Mitä minusta tulisi ilman heitä? Ja milloin elämä vihdoin meidät erottaisi?

     Sillä niin se on. Aika erottaa ne, jotka rakastavat toisiaan, eikä mikään ole pysyvää."


Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka (Gummerus 2010, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo kahden siskon ja kahden veljen konkkaronkasta. Kolme heistä on automatkalla sukulaisen häihin ja mukanaan heillä on veljen nariseva ja mariseva puoliso Carine. Kirjan minäkertojana toimii sisko Garance, joka kuten sisarusparven muutkin tyypit on päälle kolmenkymmenen. Kun Carine on saatu perille, kolmikko päättää vielä kerran vähän repäistä ja tehdä karkumatkan häähumusta toisen veljen työpaikalle. Vielä kerran he neljä yhdessä tekemässä todennäköisesti jotain typerää. Mutta milloin elämä muuttuu niin, ettei tällainen sekoilu enää yksinkertaisesti ole mahdollista?

Aikuistumisesta toki on kyse ja Gavalda osaa olla sekä kepeä että syvällinen, minkä koin jo hänen romaaninsa Viiniä keittiössä tiimoilta. Liekö sitten Gavaldan tavaramerkki tarttua omaleimaisella tyylillään aina elämän peruskysymyksiin, en tiedä, mutta kyllä hän sen tyylillä tekee. Eloisa Garance on aika mielenkiintoinen valinta näiden aikuistumiskysymysten pohtijaksi. Toki häntä kuvataan melko huithapelina ainakin seksin suhteen, että porvarillinen maailma varmaan näkisikin sellaisella ihmisellä olevankin aikuistumisen varaa...

Mukava kokemus, joskin henkilökohtaiset olotilat ja raju lukujumi sotkivat kirjaan keskittymistä. Jotenkin oli vaikea palata ja muistaa asioita, vaikka en ollut tästä pikkuteoksesta edes paljoa ehtinyt lukea. En kuitenkaan syytä tästä kirjaa tai kirjailijaa. 

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 29 kirjassa on minä-kertoja

Helmet-haaste 2019: kohta 42 kirjailijan nimi viehättää sinua (tosi kaunis nimi, vaikken tiedäkään miten nimi ranskaksi lausutaan)

Kommentit

Pidin Gavaldasta joskus kauan sitten, mutta en ole monta kirjaa häneltä lukenut. On kyllä ollut mielessä lukea häntäkin taas joskus.

Lieneekö ranskalaisilla hallussa tuo kepeyden ja syvällisyyden yhdistelmä? Kun olen lukenut pari ranskalaisen David Foenkinosin romaania, nekin ovat sekä kepeitä että syvällisiä. Hieno ja toimiva yhdistelmä kyllä!
Niin ja piti vielä sanoa, että toivottavasti ne olotilasi ja lukujumisi alkavat helpottaa. Jaksamista sinulle <3
Anki sanoi…
Kiitos toivotuksista <3 Olen niin vähän tainnut ranskalaista kirjallisuutta lukea, että en tiedä, mutta ainakin Gavalda osaa tämän kepeyden ja syvällisyyden. :)
Margit sanoi…
Olen lukenut Gavaldalta vain romaanin Viiniä keittiössä. Se ei tehnyt minuun suurtakaan vaikutusta.
yrittänyt lukea Gavaldaa mut silloin ei sopinut
Anki sanoi…
Margit: Ahaa, minä pidin siitä aika paljon. Näin se maku vaihtelee!

Hannele: Joo kirjoille on oma aikansa
Takkutukka sanoi…
Gavaldan aihekirjo on laaja, Hän kirjoittaa elämänmyönteisellä ja inhimillisellä otteella samalla jättäen lukijalle tilaa, eräänlaisen näkymättömän marginaalin, johon sopii ylöskirjata omien kontaktipintojen häiveitä ja irrallaan ilmaan leijahtaneita ajatuksensäteitä, joita nämä vinkeät novellit onnistuneesti synnyttävät.
Anki sanoi…
Hyvin kuvaat lukuprosessia Gavaldan parissa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen