Bernardine Evaristo - Tyttö, nainen, toinen

 

"oli miten oli, hän on alistunut hengaamaan yliopistolla Tiukkojen muijien kanssa miestenmetsästyksen sijaan

  huono tuuri että sattui aikuistumaan swaippaa-tykkää-tsättää-kutsu-pane-sukupolveen kuuluvana, kun miehet odottavat että annat jo ensimmäisillä (ja ainoilla) treffeillä, että häpykarvoja ei ole ollenkaan ja teet kaikki ällöttävät temput joita he ovat internetin pornofilmeissä nähneet

  ja niitä hän epäilee asuntolan poikien katselevan yötä päivää"


Bernardine Evariston menestysromaani Tyttö, nainen, toinen (WSOY 2022, suomentanut Kaijamari Sivill) on suoranainen räjähtelevä runsaudensarvi! Se kertoo 11 naisen ja yhden sukupuolettoman tarinat, jotka sieltä ja täältä kietoutuvat yhteen. Periaatteessa kaikki heistä ovat mustia, mutta tummuuden aste ja sitä myöten kohtelu yhteiskunnassa vaihtelevat. Kaikilla on jollain tapaa taustallaan Iso-Britannia, vaikkeivat kaikki siellä asukaan.

On tosi vaikea lähteä purkamaan tätä ilotulitusta. Se on naiseuden juhlaa, se on mustuuden juhlaa ja aika paljon myös seksuaali/sukupuolivähemmistöjen juhlaa. Silti kirja ei ole mikään paasaus, vaan päinvastoin sekä koskettava että myös hemmetin hauska kuvaus ihmisistä, joihin voi samastua, hitot siitä, ovatko he mustia tai lesboja tai trans tai jotain muuta. Ihmisiä kuvataan paitsi omasta myös muiden näkökulmasta ja Evaristo on todella hyvä luomaan eläviä hahmoja. 

Toisaalta, vaikka päällimmäisenä ja itsestään selvänä on tuo rodun, sukupuolen ja suuntautumisen tematiikka, minä luin tätä jostain syystä sukupolvitarinana. Vanhemmat ihmiset ajattelevat, että nuoret pääsevät IHAN KAIKESSA tosi helpolla ja ettei heillä mitään ongelmia voi ollakaan (koska edistys on jo niin paljon pidemmällä kuin minun nuoruudessani!). Nuoret taas nuoruuden röyhkeydellä keksivät maailman uudestaan ja vielä kouluttavat vanhempia ihmisiä - tai ainakin yrittävät. Sellaistahan se on. 

Hieno kirja! Se tuo esiin ihmiselämän arvaamattomuuden ja hienouden sekä pahat paikat. 


"sinä yönä hän näki unta että palkkasi kokonaisen

naissiivoojien armeijan, joka lähtisi maailmalle siivoamaan

kaikki ympäristölle tehdyt tuhot

     naisia tuli joka puolelta Afrikkaa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, heitä tuli Intiasta ja Kiinasta ja kaikkialta Aasiasta, heitä tuli Euroopasta ja Lähi-Idästä, Oseaniasta ja Arktikseltakin

     hän uneksi miten miljoonat naiset kokoontuisivat

Nigerjoen suistoon ja ajaisivat öljy-yhtiöt pois mopeillaan ja luudanvarsilla, jotka oli muutettu keihäiksi, myrkkyyn kastetuiksi miekoiksi ja konepistooleiksi

    hän kuvitteli miten he tuhoaisivat kaikki

öljynporauslaitteet, myös liekkitornit jotka kohosivat korkealle taivaalle polttamaan luonnonkaasua - hänen siivoojansa asettaisivat panoksia joka ainoaan juureen, räjäyttäisivät ne turvallisen matkan päästä ja katselisivat kun ne romahtavat

    hän kuvitteli paikallisten hihkuvan ja juhlivan, tanssivan, rummttavan ja paistavan kalaa"


Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 35 kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

Helmet-haaste 2019: kohta 12 kirja liittyy Isoon-Britanniaan

Kommentit

Anneli A sanoi…
Kuuntelin tämän viime kesänä, jolloin minulla oli postaustauko. Aika jännä kirja tämä oli, vaikka kovin paljon ei ole jäänyt mieleen, varsinkaan kun ei ole postausta kirjasta.
Mai Laakso sanoi…
Tämä kiinnostaa kovasti tämmöistä täti-ihmistä. Alkaako nuttura heilua ja puristuuko suu alaspäin vai ylöspäin? Uteliaisuus maan perii!!!
Leena Laurila sanoi…
Ai kuinka hieno kirjoitus! Kiinnostuin heti. Olen kyllä nähnyt aiempiakin blogikirjoituksia, mutta en ole päätynyt lukemaan. Mutta nyt sitten...
Olen lukenut kaksi kirjaa Evaristolta, tämä nyt seuraavana listalla. Hän on todella yksi mielenkiintoisimpia kirjailijanimiä tällä hetkellä! Ja kun joku onnistuu yhdistämään älykkyyden ja huumorin niin olen heti myyty :)
Elegia sanoi…
Evariston kirjat roikkuvat ikuisuuslukulistallani, mutten ole vieläkään saanut aikaiseksi mitään niistä lukea. Voisi kyllä jo olla korkea aika! Aloittanen jollain muulla kuin tällä teoksella.

Samastuminen ei ole minulle koskaan tarkoittanut, että voi samastua vain “peilikuvaansa”. Itse samastuin sujuvasti lapsena muun muassa eläimiin ja samastuminen tarkoittaa mielestäni eniten samastumista tunnetasolla. Tunteet ja tuntemukset ovat aika universaaleja.
Anki sanoi…
Anneli: Okei, itselle jäi se olo, että tämä jää mieleen mutta senhän näkee vasta ajan kanssa!

Mai: Kokeile ihmeessä. Tässä on monenlaista elämää, hyvin boheemia ja sitten varsin keskiluokkaista.

Leena: Kiitos kovasti! Mukava että kiinnostuit. :)

Mari: Joo hän on kyllä kiinnostava kirjailija!

Elegia: Totta tuo, että tunteet ovat universaaleja. Sen sijaan eläimiin en kyllä itse osaisi samastua.
Elegia sanoi…
Luin lapsena paljon satuja, joissa oli eläimiä. Toki eläimet on inhimillistetty eli kerronta on symbolinen. Mieti vaikkapa Rumaa ankanpoikasta. <3
Anki sanoi…
Niin no tosiaan tuossa mielessä joo! Itse jäin miettimään eläviä eläimiä pelkästään ja unohdin koko sadut. :) Toki monet eläimetkin ovat rakkaita, mutta niiden kanssa kommunikointi on kovin eri juttu kuin ihmisten.
Elegia sanoi…
Minulle ei taas tullut ns. live-eläimet ollenkaan mieleeni, vaan nimenomaan samastumispinta kirjallisuudessa. Koen, että kirjallisuudessa voi periaatteessa samastua vaikkapa kiveen. :D Itse en siis koe, että samastuttavan kohteen täytyy muistuttaa minua esim. ulkonäöllisesti. Samastuminen syntyy ihan muista tekijöistä ainakin minun kohdallani. Ja siis kirjallisuudesta edelleen kyse. :P
Anki sanoi…
Tosiaan, mikseipä peräti kiveenkin voisi kirjallisuudessa samastua, mutta näin ei todella vaikuta kaikkien kohdalla automaattisesti olevan. Tai itse olen usein pohtinut, että lukevatko miehet niin vähän naisten kirjoja siksi, että eivät osaa samastua naisiin (tietenkään kaikki naiskirjailijat eivät kirjoita nainen päähenkilönään mutta aika usein kuitenkin). Ehkä joku joskus tekee tutkimusta ja analyysiä asiasta.
Elegia sanoi…
Toisaalta täytyykö lukiessa aina samastua? Itse en lue siksi, että voisin samastua johonkin. Se on sivuseikka ja niin tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Aika harvoin lopulta samastun yhtään mihinkään. :D

Olisi kyllä tosiaan kiintoisaa tietää, miksi monet miehet eivät niin herkästi tartu naisten kirjoittamiin kirjoihin kun taas naisille ei tunnu kirjailijan sukupuolella olevan ainakaan samassa määrin merkitystä. Olen kyllä huomannut, että miehille markkinoidaan enemmän nimenomaan miesten kirjoittamia kirjoja.
Anki sanoi…
Se on varmaan ihan henkilöstä kiinni, itse kyllä etsin yleensä samastumista. Ja huomaan jokseenkin tympääntyväni lukemaani, jos en saa kenestäkään sellaista otetta. :D Itse kaiketi samastun aika helposti eri hahmoihin, en toki aina.

Todellakin joku vihkiytynyt tutkija voisi selvittää tuon miesten lukemismysteerin! Miehille todellakin markkinoidaan ainakin Suomen isänpäivän aikaan läkähtymiseen asti erityisesti kotimaisia mieskirjailijoita tuotantoineen. Ei niissä listauksissa juuri naiskirjailijoita näe.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen