Tuomas Aitonurmi - Ruumiin ylittävä ääni

"Ehkä Tuomaksen julkinen kirjoittaminen heijastelee sellaisia narsistisia piirteitä, joita hänessä väistämättä on - koska kaikissa niitä on. Miksi kukaan pyrkisi julkaistuksi kirjoittajaksi, jos ei nauti siitä, että saa oman tuotoksensa julki ja hyvällä onnella kehuja, kannustusta ja kunniaa?"

Tuomas Aitonurmen tuore esseekokoelma Ruumiin ylittävä ääni (WSOY 2023) on erittäin omakohtainen. Kirjoittaja kirjoittaa lähinnä minämuodossa, joskin esseessä Kirjoituksen minä hän leikittelee aluksi itsensä ulkoistamisella kolmanteen persoonaan. Esseiden ytimessä on yleensä koulukiusaamisen aiheuttama vakava trauma, vaikkakin Aitonurmi käsittelee myös muita aiheita.

Odotin tätä teosta aikamoisella innostuksella, mutta harmikseni en oikein tempautunut mukaan. Vika ei ole siinä, etteikö Aitonurmi osaisi kirjoittaa. Kyllä hän osaa, ja sinänsä tekstit ovat sujuvaa luettavaa. Tartuin kokoelmaan tutustuakseni suomalaisen miehen ajatteluun traumasta, mutta huomasin hämmennyksekseni, ettei traumakirjoittaminen oikeastaan liikuttanut minua.

Sen olisi pitänyt liikuttaa, sillä olen itsekin kokenut pitkäaikaista koulukiusaamista. En jaksa uskoa, että kirjoittajan sukupuoli olisi jotenkin etäännyttänyt minua. Koin kyllä myötätuntoa kärsivää kirjoittajaa kohtaan, mutta ikään kuin oudosti ulkopuolisena henkilönä. En oikein tiedä, mitä ajatella asiasta.

Sinänsä Aitonurmen käymä keskustelu muiden kirjoittajien kanssa oli miellyttävää seurata ja ilokseni olin lukenut useita hänen siteeraamistaan tahoista. Silloinkin kun en ollut lukenut, tunnistin usein viittauksen kohteen jollain tavalla. Tässähän tuntee itsensä suorastaan sivistyneeksi!

Näin kävi tällä kertaa. Monelle kuitenkin kirjoittajan tekstit näyttävät antaneen paljon, joten tutustukaa ihmeessä itse!

"Kun on synnyttänyt itsensä äänellään, avautuu ruumiillekin uusia tiloja olla."

Kommentit

Elegia sanoi…
Kuuntelin Takakansi-podcastin jakson, jossa Aitonurmi kertoi kirjastaan. Se sai minut kiinnostumaan esseistään todella paljon ja aion ehdottomasti lukea hänen kirjansa, kunhan saan käsiini. Minullakin koulukiusaamistaustaa sun muuta, joten se(kin) puoli kiinnostaa. Saa nähdä, miten käy.
LauraKatarooma sanoi…
Minuun tää esseekokoelma kolahti.
luulen että kirjailijan hommat kovaa työtä
Takkutukka sanoi…
Minulle kävi tämä kanssa samoin: innostunut odotus ei johtanut toivottuun lukukokemukseen, johon syytä en osaa tarkemmin eritellä, eikä tuo traumakirjoittaminen löytänyt kosketuspintaa.
No, kiintoisaa toki seurata, mitä jatkossa häneltä ilmestyy, sillä kirjoittamisen taito hänellä on hyvin hyppysissä:)
Anki sanoi…
Elegia: Ihan hyvin voi olla, että innostut kovasti. :)

LauraKatarooma: Minulla ei jostain syystä nyt lähtenyt.

Hannele: Kirjoittaminen ei varmasti ole helpoin ala!

Takkutukka: Tavallaan lohdullista, että joku muukin koki samoin. :D Kyllä saatan itsekin tarttua seuraavaan teokseen, kyllä hän tosiaan kirjoittaa osaa.
Anneli A sanoi…
Onpa kiinnostavaa lukea kommentteja tästä kirjasta. En ole tätä lukenut, mutta olen huomannut että tässä on keskustelua herättänyt kirja.
Tuo on muuten jännä ilmiö että joku kirja ei kertakaikkiaan vaan kolahda mutta voi olla vaikeaa eritellä edes että mistä se johtuu. Koulukiusaamisesta kirjoitetaan kyklä nykyään paljon ja hyvä niin.
Anki sanoi…
Anneli: Joo, tämä on ainakin jossain määrin kevään tapauksia. :)

Tuulia: Joo, olen asiaa makustellut tässä myöhemminkin enkä vieläkään osaa kunnolla eritellä, mistä tämä vastahankaisuus johtui. On tosiaan hyvä, että koulukiusaamisesta kirjoitetaan!
Minna Vuo-Cho sanoi…
Minulla oli vähän sama, mutta minä tulkitsen vieraantumisen olon ihan yksinkertaiseksi näkökulman identifioitumisesta niin vahvasti yhteen ihmisryhmään. Kokemus ei ole yleismaailmallinen vaan tietyn filtterin läpi tutkittu.

Se ei tarkoita teoksen olevan viallinen tai mitenkään "väärin kirjoitettu", se tarkoittaa vain, että minä en nyt tällä kertaa päässyt kokonaan sisään. Muilla kokemus voi olla toisenlainen (ja varmasti onkin).

Ruumiin ylittävä ääni on tärkeä puheenvuoro, mutta nyt kaipaisin myös muita näkökulmia täydentämään kuvaa. Missä ovat herkät heteromiehet ja heidän kokemuksensa ? Onko heitä, vai ovatko he vain hiljaa ? Onko heillä "lupa" kertoa kokemuksistaan ?
Jokke sanoi…
Tuomaksen kirja pitäisikin lukea. Kiitos tästä.
Anki sanoi…
Minna: Sinulla on hyviä kysymyksiä! Herkät heteromiehet ovat kovin kaukana valokeilasta tai ainakin näyttää siltä.

Jokke: Ole hyvä, mielenkiintoista olisi kuulla mielipiteesi!
Onpa jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on tästä kirjasta. Pitäisikin lukea tämä ja katsoa, miten itse koen. Aihehan on minullekin kiinnostava, koska koulukiusaamistaustaa on. Joskus voi kyllä käydä noinkin, ettei teksti ala elää tunnetasolla / siihen ei pääse sisälle, vaikka aihe olisi itsellekin läheinen.
Anki sanoi…
Joo kannattaa kokeilla! On se kyllä jännä, miten jotkut kirjat resonoivat ja jotkut eivät.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI