Johanna Venho - Ilman karttaa
"Tämä on sinulle.
Puhun koko ajan sinusta, sinuun
melkein hukuin, mutta vielä
on pinnalla hengitysaukko. Sinä muutut
maailman muodon mukaan,
elät. Päätöksessä pysyminen
on lyhytnäköisen kunnia.
Joka näkee, se elää."
Johanna Venhon runoteos Ilman karttaa (WSOY 2000) on hyvin lihallinen. Se kertoo oman tulkintani mukaan naisesta, joka rakastuu ja saa teoksen loppupuolella lapsen. Kaikkiin säkeisiin en päässyt kiinni, mutta pidin kyllä teoksesta.
Venhon sanastossa ja kielikuvissa on läsnä suomalainen luonto. Yhdessä muun kokonaisuuden kanssa se luo voimakasta eroottisuutta ("Noruu paksua pihkaa, liimaa.", "Märkiä aikoja liikkuu, hikoaa pintaan,/hän kahlaa suota, silmiä"). Pidin tästä ulottuvuudesta kovasti. Vihjaukset eivät ole aina kovin suoria, mutta kokoelmaa läpikäydessä koin ainakin itse merkityksen juuri tällä tavalla.
Kokoelman alkupuolella oli mielenkiintoisesti otettu mukaan tuon ajan kiihtyvää yhteiskunnan sähköistymistä: "Runoilija e-bisneksen e-Maailmassa,/posliinikuppi norsuaitauksessa/jääkarhu cocktail-kutsuilla/tai kuin pikkukaupungin sankari,/nahkatukka arpinaama Pieksämäen raitilla?" Näistä säkeistä voi toki tulkita monenlaista, mutta vaikuttaisi olevan niin, ettei runoilija varsinaisesti syleile tuolloin orastanutta nettiaikakautta.
Miellyttävä teos. Runot ovat mielestäni ehkä ns. "keskivaikeita", eivät pikimmiten kaikki ymmärrettävissä mutteivat kuitenkaan yli hilseen meneviä.
Kommentit
Takkutukka: Venhohan kirjoitti vastikään Martti Suosalon elämäkerran ja on saanut siitä nostetta. Hänellä on pitkä ura jo takanaan. :)