Hergé - Castafioren korut (Tintin seikkailut 21)

Tintin seikkailut on aina ollut yksi sarjakuvasuosikeistani. Tässä osassa Castafioren korut (Otava 1999, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta) on kohellusta ja kaikenlaisia tilanteita, kun kapteeni Haddockin linnaan majoittuu Tintin, Miloun ja Tuhatkaunon ohella aarialaulaja Bianca Castafiore, hänen pianistinsa Wagner ja palvelijansa Irma. Lisäksi kapteeni kutsuu romanikaravaanin tiluksilleen. Castafioren kallisarvoiset korut aiheuttavat albumin mittaan kovasti päänvaivaa ja loppupuolella pöhköt etsivät Dupond ja Dupont myös sotkeutuvat asioihin.

Ai että, vitsiä tuli vitsin perään ja kyllä nautin tästä albumista! Hergén piirrosjälki on mainio ja hän osaa piirtää kasvojenilmeet todella hyvin. Kapteeni parka saa osumia milloin jalkaan ja milloin nenään. Siitä yllätyin, että myös koira Milou välillä kommentoi asioita. Kuitenkin suurin suosikkini on huonokuuloinen professori Tuhatkauno, joka horisee täysin mielettömiä vastauksia juttelukavereilleen. 

Suomennoksessa oli vanhahtavuutta, joten se on epäilemättä tehty paljon aiemmin kuin tämä viides painos 1999. Hattuässiä löytyy ja romaneja nimitettiin johdonmukaisesti romaaneiksi kahdella a:lla. Lisäksi kaatuneelta Tuhatkaunolta kysytään, että eihän mitään rikkunut. 

Mainio nostalgiamatka takaisin lapsuuteen. Luin aikoinaan kaikki osat, mutta paljon on unohtunut.