Arja Tiainen - Lapsilta kielletty (Runohaaste 2023)
"Runokirja ilman suurta rakkautta on paskaa.
Eräänlaista opinnäytettä
korkeintaan."
On runon ja suven ja Eino Leinon päivä. Sen kunniaksi kirjabloggaajat tuovat blogeihinsa runoja/Eino Leinon tuotantoa. Minun valintani on teinivuosieni suosikki Arja Tiainen.
Lapsilta kielletty (WSOY 2012) on elämää nähneen ja tuttuun tapaan rosoisen runoilijan käsialaa. Runot ovat vapaamittaisia. Osa on nimetty, osa ei. Rakkaus on kokoelman kantava teema, mutta mitään imelää tai lällyä runoissa ei todellakaan ole.
Teoksen alkuvaiheissa runonpuhujan mies on menehtynyt. Pitää etsiä uusi tapa olla olemassa. Muistelun väleissä tapahtuu paljon muutakin ja välillä lentää terävä piikki: "Ne raakkas parhaat virret veks./Keskiluokka ei kestä julmuutta./Helvettiä./Se on teissä."
Välillä runonpuhuja tympääntyy nykymenoon ja tuhahtaa: "Sodan aikana ei oltu masentuneita,/kuoltu infarktiin./Liikalihavuutta ei ilmennyt kansassa./Presidentinrouva jonotti silakoita Kauppatorilla." Myöskään pariskuntien tai yleensä miesten ja naisten ärsyttäviksi koetut piirteet tuntuvat mielettömiltä: "Sekojako nää on./Mammapoikia mammantyttöjä."
Kuitenkin loppua kohden rakkaus jälleen näyttää löytyvän. Siinä suhteessa loppu on varsin toiveikas - kunhan on ensin setvitty näitä omia ja maailman asioita.
 |
| Kuva: Niina T./Yöpöydän kirjat |
Kommentit
Enpä taida juuri nyt ehtiä kirjoittaa runoista, mutta pidän haasteen mielessäni.
Tiaisen runoja en ole lukenut, vaikuttavat sitaattien perusteella vimmaisia, mikä sinänsä on kiintoisaa. Toisaalta mietin kiinnostaako minua runoudessa ajankohtaisuus: ei ehkä. Runot edustavat minulle jotain maailmaa, jota ei ole ja siksi kai en nykyrunoudesta innostu.
Marjatta: Runoja voi onneksi tuoda blogiin milloin vain!
Hannele: Joo, toivottavasti on tilapäistä!
Elegia: Tiaiselta voisi löytyä sinuakin kiinnostavia runoja. Vimmaisuutta on, joskus myös huumoria rivien välissä.
Viivi: Joo suosittelen!
Mai: Ole hyvä! Leino toimii aina.