Elisa Shua Dusapin - Sokcho talvella

"Tunsin palan kurkussa. Miten minun mielipiteelläni voisi olla mitään merkitystä, ja sanoin mitä tahansa, tuon toisen naisen hän illalla kohtaisi. Tein mitä tahansa, hän olisi jossakin kaukana, piirtämässä."

Elisa Shua Dusapinin pienoisromaani Sokcho talvella (Siltala 2023, suomentanut Anu Partanen) on eleetön. Kirjan päähenkilö on nuori eteläkorealaisnainen, joka työskentelee sokcholaisessa halvassa pensionaatissa. Paikkaan saapuu ranskalainen sarjakuvapiirtäjä Yan Kerrand, joka herättää naisessa monenlaisia tuntemuksia. Naisella on turhamainen mallipoikaystävä, joka haluaa tehdä uraa Soulissa. Lisäksi on ylihuolehtiva äiti, joka antaa ristiriitaisia neuvoja ulkonäön suhteen.

Kirjailija on päähenkilön tapaan ranskalais-korealainen. Eteläkorealainen kulttuuri tihkuu kerronnan yksityiskohdissa, erityisesti ruuissa. Talvinen Sokcho on ankara ja meno melkoisen kuollutta. Soulissa opiskellut nainen on jotenkin jumittunut kotikaupunkiinsa. Hän osaa ranskaa, muttei halua puhua sitä Kerrandin kanssa, vaan he kommunikoivat englanniksi. 

Kirjassa ei juurikaan kuvailla päähenkilön tunteita. Kuvauksissa toistuvat aistiyksityiskohdat ja toiminta. Päähenkilön tunteet täytyy tulkita hänen käytöksestään käsin. Kovin sympaattinen hän ei minusta oudossa flegmaattisuudessaan ollut. Inhimillinen kuitenkin ehdottomasti. 

Minulle kirjan suurin anti olivat välähdykset eteläkorealaisesta kulttuurista, jota en tunne. Myös kirjan lopetus oli jotenkin varsin tyydyttävä ja tyylikäs.