Ernest Hemingway - Vanhus ja meri (Kirjabloggaajien klassikkohaaste 17)

" - Kala, hän sanoi hiljaa ääneen, minä pysyn sinun kanssasi, kunnes kuolen."

Ernest Hemingwayn klassikkoteos Vanhus ja meri (Tammi 1952/2007, suomennos Tauno Tainio) on asetelmaltaan yksinkertainen. Vanha kalastaja lähtee merelle yksin saadakseen viimeinkin kalaa myytäväksi. Hän elää syvässä köyhyydessä eikä kalaonnea ole ollut aikoihin. Sitten siimaan nappaakin melkoinen vonkale. Kala kuitenkin lähtee kuljettamaan miestä kauas tutuista maisemista ja luonto on armoton.

En ole aiemmin lukenut Hemingwayta. Viime aikoina syventyminen klassikoihin on ollut ns. pitkässä kuusessa ja valitsin kirjan rehellisesti sen lyhyyden vuoksi. Suomennoksessa on juuri mukavasti pientä ajanpatinaa. Kirjan teema, ihmisen ja luonnon välinen kamppailu, kiinnostaa epäilemättä ajasta aikaan. 

Kirja jätti vähän kahtalaisen olon. Hemingway osaa kyllä kirjoittaa ja loppupuolella romaania tulikin luettua varsin nopeasti sivuja käännellen. Jännitettä löytyy. Kuitenkaan kirja ei herättänyt mitään suuria ajatuksia ja tuntemuksia, niin kuin klassikot usein tekevät. Välillä kalastajan ajatukset kulkeutuvat syvempiin asioihin ja ne olivatkin parasta antia. Paljon on kuitenkin kalastuksen kuvausta, mikä ei itseäni niin kovasti kiinnosta.

Tämä postaus on osa kirjabloggaajien klassikkohaastetta, jota emännöi Oksan hyllyltä -blogi.

Muut haasteet:

Keskisuomalaisen 100 kirjaa: kohta 28

Sadan vuoden lukuhaaste: 1950-luku

Helmet-haaste 2023: kohta 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä

Helmet-haaste 2019: kohta 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Kuva: Niina T./Yöpöydän kirjat


Kommentit

Elegia sanoi…
Minun pitäisi lukea tämä ihan yleissivistyksen takia ja aihekin jossain määrin kiinnostaa (siis muu osuus kuin kalastus, joka ei kiinnosta). Olen lukenut Hemingwaylta Kirjavan sataman joskus aikoja sitten eikä se tehnyt kummoista vaikutusta.
Margit sanoi…
Luin nuorena paljon Hemingwayta. Ehkä vaikka Kenelle kellot soivat sopisi sinulle paremmin.
Mai Laakso sanoi…
Hemingwaylta olen lukenut blogiaikana vain Kirjavan sataman. Tämä on ollut pitkään lukulistalla.
Anki sanoi…
Elegia: Tämän kirjan lukemisessa ei ainakaan aikaa tuhraannu kovin paljon, koska sivuja on vähän. Tässä painoksessa oli vielä iso riviväli ja fontti.

Margit: Hemingwaylle voisi antaa lisää mahdollisuuksia. Kenelle kellot soivat löytyisi vanhempien kirjahyllystä.

Mai: Kannattaa kokeilla!
MarikaOksa sanoi…
Tämä on niitä klassikoita, joita olen tietoisesti vältellut, kun olen arvellut kirjan olevan niin puisevaa luettavaa. :) Kenties tämä silti tulee minulla johonkin klassikkohaasteen kierrokseen luettua, juuri vähäisen sivumäärän vuoksi. Aina ei ole lukuaikaa tai -innostusta, ja olen itsekin valinnut kirjoja juuri siksi, että ne ovat nopsalukuisia. Kiitokset sinulle haasteeseen osallistumisesta! <3
En ole tainnut lukea Hemingwayta yhtään. Taas aukko sivistyksessä! Laitanpa tämän korvan taakse, kerta on lyhyt 😁
LauraKatarooma sanoi…
Epäilen, etten saa ite tätä ikinä luettua. :D
Anki sanoi…
Marika: Kiitos sinulle järjestämisestä! :)
Ei tämä kirja mitenkään vaikea ole. Vähän hidastempoinen kyllä, eli ei kannata olettaa vauhdikasta menoa.

Viivi: Kannattaa! Eilen katselin kirjastossa Hemingwayn muita kirjoja ja ainakin Kirjava satama ei näyttänyt kovin paksulta.

LauraKatarooma: Älähän sano, sivuja on vähän ja fontti iso. :D
Gregorius sanoi…
Tämä on tosiaan lopulta suht helppolukuinen kirja, mutjoo. Tuli mieleen että tämä on just sellainen kirja jota luetaan koulussa äidinkielen tunnilla, ja laaditaan kiva essee jossa sanotaan kalastamisen olevan symboli kirjan kirjoittamiselle, ja siinä kaikki.
Jorma Jormito sanoi…
Luin kirjan koululaisenaja pidin sitä silloin puisevana ja turhana. Pari vuotta sitten luin sen jälleen lukupiirissä, ja kokemus oli ihan toinen. Kirja liikutti minua kovasti, ja meren tuntu oli elävänä läsnä. Olemisen taistelu ja vanhan ihmisen maailma tulivat hyvin lähelle. Olin iloinen, että luin teoksen uudelleen. Kiitos myös tästä postauksesta. Suosittelen sinulle teoksen lukemista vaikkapa 40 vuoden päästä!
Anki sanoi…
Gregorius: Niin, itse olen tosi huono tekemään näitä vertaustulkintoja joten kalastaminen kirjoittamisen allegoriana ei kyllä tullut mieleenkään. :D Mutta jotain tuollaista tulkintaa voi tulla.

Jorma: Joo, luonnollisesti kirjassa olleeseen vanhuuden kuvaukseen ei osannut oikein eläytyä kun on vielä niin nuori. Parhaat kirjat antavat jotain uutta uusien lukukertojen myötä. :)
Takkutukka sanoi…
Hemingway on Steinbeckin kanssa niitä amerikkalaiskirjailijoita, joita tuli luettua sekä nuoruudessa että myöhemmin kokemuslisien kartuttua uudelleen, ja kuten Jorma jo tuossa yllä totesi, ne avautuivat eri lukukerroilla uudenlaisesta perspektiivistä. Molempien kirjailijoiden tuotantoon tulee edelleen silloin tällöin palattua ...
Anki sanoi…
Joo, Steinbeckiinkin voisi kyllä tutustua!
Luin tämän jotain koulun tehtävää varten teininä ja muistan sen tehneen minuun suuren vaikutuksen. Muuta en sitten siitä enää muistakkaan kuin tuon fiiliksen. Pitäisi varmaan lukaista uudestaan jossain kohtaa, kun tätä klassikkoa ei kuitenkaan ole sivumäärällä pilattu :)
Jokke sanoi…
Minua ihmetytti suomennoksessa puheet pesäpallosta, kun kyse oli baseballista, voi oloa että tässä se oli korjattu.
Anki sanoi…
Heidi: Kannattaa lukea uudestaan! :)

Jokke: En itse asiassa muista yhtään, että puhuttiinko baseballista vai pesäpallosta. Mahdollista, että pesäpallosta. Suomennos taisi olla aika vanha.
Jonna sanoi…
Olen lukenut tämän joskus muinoin mutta erityisiä muistijälkiä ei ole jäänyt. Juuri hiljattain mietin, että pitäisi lukea Hemingwayta ihan vain siksi, että palauttaisi mieleen hänen tyyliään. Jokin hänessä kiinnostaa.
Anki sanoi…
Tässä olisi kyllä varsin lyhykäinen teos muistin virkistykseen. :)
tuossa kirjahyllyssä odottaa

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen